Hyvä ketoozi! Ikinä ei saa lannistua, sillä et tosiaankaan ole ainoa jolla välillä repsahtaa tai jumittaa tai tulee muuta takapakkia. Tänne vaan purkamaan ärtymystään jos ei pelitä juuri sillä hetkellä.
Minua melkein hävettää täällä puhua jumittamisesta omalta kohdaltani, kun juuri tämän aloitin, mutta puhun kuitenkin.
Huomasin nimittäin tuon saman, että vaikka paino on nyt pysynyt samassa, niin sentit kyllä kutistuu silmissä. Peilistäkin näkee, että vaikka noita läskejä on jäljellä, niin yleisnäkymä tuntuu tiivistyvän päivä päivältä ja mittanauhalla sen pystyy vielä todistamaankin. Olen siis ehdottomasti Hooverin kanssa samaa mieltä, että mittojen ottaminen kannattaa, sillä se antaa uskoa silloinkin kun paino ei liiku mihinkään.
Ruokapäiväkirjan pidon olen havainnut hyväksi omalla kohdallani, sillä siitä näkee tasan tarkkaan mitä on tullut tehtyä silloin kun paino on laskenut ja mitä silloin kun se on jämähtänyt paikoilleen. Toisaalta kyllä uskon myös siihen ”läskimuistiteoriaan”, jota täällä jossain käsiteltiin. (Yhtenä yönä lueskelin näitä ketjuja tosiaan kolmeen saakka yöllä – hyvähän se on näin lomalla – ja opin kyllä tosi paljon. Kiitos tosiaan mielenkiintoisista jutuista kaikille palstalaisille!) Minulla nimittäin näyttää nyt jumittavan siinä kohtaa, missä painoni pysyi noin vuoden edellisessä tasausvaiheessa. Huvittavinta on, että jumituskohtani ovat täysissä kymmenluvuissa, joten vaikuttaisi ihan siltä kuin vaa’an viisari ei millään pääsisi sen pidemmän pykälän yli.
Samoin uskon noihin hiilaripäiviin jumituksen lopettajina. Vaikka tietoisena alakarppina olen vasta aloittaja, niin voisin tässä hieman valottaa tätä laihdutushistoriaani parilta viime vuodelta… kannustukseksi muille.
Jouluna 2002 painoin noin 85 kiloa, mikä on aika paljon 163 senttiselle. Vähensin sitten syömisiäni ja se oli aika paljon ”tiedostamatonta alakarppausta”, sillä leivän syöntiä vähensin minimiin ja muutenkin turvauduin aika paljon juuri lihaan ja kalaan ym. Välillä pidin sitten hiilaripäiviä (pizzaa ja jäätelöä), jotka tosiaankin saivat sen painonlaskun taas vauhtiin. Sillä systeemillä paino tipahti pikku hiljaa 15 kiloa kesään 2003 mennessä. Siinä 70 kilon ympärillä paino pyörikin sitten vuoden verran ja olin olemukseeni suhteellisen tyytyväinen viidentoista kilon kuormasta pääsemisen jälkeen, kunnes nyt kesäkuun lopussa huomasin painavani 74 kiloa ja sytytti, että STOP! Nyt äkkiä niskasta kiinni ennen kun homma kirjaimellisesti leviää käsistä. Lisäksi päätin senkin, että kun nyt kerran olen näinkin hyvässä vaiheessa, niin miksi sitä ei saman tien tiputtaisi sinne hyvänolonpainoon, sillä mahdotontahan se ei ole missään tapauksessa.
Joten – nyt sitten olen saanut ne neljä kiloa pois ja läskimuistini ilmeisesti pidättelee minua edelleen tässä 70 kg:ssä vaikka sentit sulaakin. Mutta eiköhän se tästä taas lähde rullaamaan alaspäin, kun vaan jaksaa sinnitellä. Jaetaan kokemuksia edelleenkin – itselleni tuo juttujenne lukeminen tuo kyllä ihan mielettömästi tsemppiä jatkaa eteenpäin.
PS. Tänään saan 5 kg mansikoita kotiinkuljetettuna, joten taidanpa nauttia niistä hyvällä omallatunnolla ja pistän loput pakkaseen, NAM!
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
toivottavasti auttas...
