karppaus.infon arkistoitu foorumi

Näin unen, jossa söin leipää ja heräsin kuin pahimpaan painajaiseen. Tämä on tosi, eikä mikään mätäkuun juttu.

Onkohan se jotenkin luterialiseen moraaliin sisäänrakennettua, että pitää aina jostakin tuntea syyllisyyttä? Et kuitenkaan ole vielä nähnyt unia, jossa ottaisit kerma- tai voisulakylpyjä ?

Nyt menee unisymbolikirjat uusiksi, kun me alakarpit alamme uneksia

Minäkin näin alakarppi-unen tässä vähän aikaa sitten! Luin siinä unessa Pirkka-lehteä ja siinä oli juttu siitä kun alakarppaus tuli Suomeen, eli siinä elettiin varmaan vähintäänkin 2010-lukua, koska siinä haastateltiin Ilkkaa, joka oli ravitsemustieteentohtori (!) ja kuvasta päätellen hyvinkin keski-ikäinen. Samoin siinä oli muisteloita teiltä muilta alakarppi-pioneereilta.
Mutta siis: alakarppaus oli siihen aikaan yleisesti hyväksytty ja hyväksi havaittu syömistyyli ja ennenkaikkea - olimme kaikki edelleen hengissä!
Se että alakarppaus minulla tulee uniin, johtuu tietenkin siitä, että useimmiten ehdin lukemaan tätä palstaa vasta juuri ennen nukkumaanmenoa.

_________________
Share your knowledge - it's a way to achieve immortality.

Huimat unet sulla Leveles

Aikoinaan kun lopetin tupakanpolton, näin aina joskus unta tupakoinnista. Ensimäisellä kerralla unenpöpperöissäni hätäilin miehelleni että onko mun lakko nyt hajonnut ja lasketaanko jos unissaan polttaa.

Kitukuureilla meikäläinen näki järjettömiä väkivalta unia.. oikeen sellasia missä moottorisaha murhaaja jää kakkoseks! Onpa vaan nekin unet taakse jäänyttä elämää

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Tähän on nyt ihan pakko kertoa teoria, jonka luin vuosia sitten. En muista mistä. Siinä esitettiin, että unet ovat harjoittelua elämän selviämistaistelussa. Eläimetkin näkevät unia, eli harjoittelevat. Monet unissaan pakenevat jotakin, esim. villieläimiä. Itse usein pakenen jääkarhua. On siis ikäänkuin geeneissä harjoitella vielä pakenemista taistelussa villieläimiä vastaan, vaikkei se nykyelämässä olekaan tarpeen. Olen lisäksi sitä mieltä, että olen geneettisesti pohjoisesta, siitä siis jääkarhu, eikä leijona tai tiikeri ajamassa minua takaa. Kun on vielä hyvin kehittynyt tuo kyky varastoida kehoon vararavintoa rasvan muodossa.

Mutta siis: Urheilijatkin treenaavat mielikuvaharjoitelulla tietoisesti, miksei siis kehomme alitajuisesti? Mitä virkaa unilla muuten on?

Joskus unessa olen selvästi harjoitellut tulevia tilanteita. Pomo tulossa käymään Pietariin. Ongelmatilanteita selvitettävänä. Olen herännyt aamulla vakaasti päättäneenä, etten ainakaan tee samoja virheitä, kuin juuri näkemässänii unessa tein. Pari kertaa olen löytänyt unessa ratkaisun päiviä pyöritelleeni ongelmaan. Monet uneni ovat paljon tajuttavampia peilatessa mahdollista harjoitteluteoriaa vastaan. Monestihan unissa esiintyy paljon ikivanhoja juttuja, mutta niistähän me kokemuksemme ammennamme, joka sitten auttaa uusissa ratkaisutilanteissa.

Tuli mieleen, että leipää unessa syönyt harjoitteli siitä luopumista. Varsinkin kun heräsi "paniikissa". Eli ikäänkuin harjoitteli taistelua leivänsyömistä vastaan. Samoin unessa tupakoiva. Eli siis ei syyllisyyttä. Sitä meille tarjoillaan aivan liikaa muutenkin.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Tämä on kyllä ihan aiheen vierestä mutta noihin uniin liittyen... kun muutin pois vanhempien luota, näin useana yönä (ei onneksi peräkkäisinä) sellaista unta, että joku kauhea massamurhaaja oli tappanut koko perheen, hirveitä unia! Podin huonoa omatuntoa kunnes jostain luin, että tuollaiset unet ovat ihan normaaleja siinä elämänvaiheessa, alitajunta vaan tekee pesäeroa entiseen. Unet ovat usein ihan loogisia, vaikka tuntuisivatkin omituisilta, kun vaan jaksaa kaivella.

Minusta tuo harjoitteluteoria uniin kuulostaa järkeenkäyvältä. Paljon järkevämmältä kuin Freud.

Minä olen monet kerrat nähnyt unta juuri leivänsyömisestä, että olen vahingossa tullut syöneeksi leipää. Sitten mietin paniikissa, saisinko sen vatsahuuhtelulla pois, kunnes herään ja totean huojentuneena, että se oli vain unta. Tastaa: Vilja aiheuttaa minulla pahan vatsakivun, olen luultavasti keliaakikko, mikä tuli esiin vajaa kaksi vuotta sitten tämän ruokavalion yhteydessä. Kyseessä ei siis ole mikään laihduttamiseen liittyvä moraalinen ongelma minulla enää, vaan paljon totisempi paikka.

Unissa en syyllisyydentunteita ole kokenut, mutta näiden liki seitsemän alakarppi-viikon aikan olen kokenut isojakin syyllisyydentunteita ns. julkisissa "aterioinneissa", esim. kyläreissujen aikana.

Vietimme juuri ihanan pariviikkoisen matkaillen ruotsissa sekä kotimaassa mökillä oleillen, samalla kuitattiin muutama sukulais-/tuttavavierailu joita on luvattu jo iät ajat. Kaikki meni alakarpin suhteen loistavasti, paitsi nämä satunnaiset sukulais-/tuttava-vierailut.

Helpostikin olisin grilli-iltana saanut itselleni loistavan alakarppi-illallisen koottua, mutta kun piti nauttia se paikallisen tuottajan erikoismakkara ja emännän tekemä jälkiruoka piirakanpala sekä isännän valmistama makea drinkki jne. jne. Näissä tilanteissa tunsin suurta syyllisyyttä siitä, että pyrin valitsemaan "kallista" lihaa ja juustoja jättäen edullisemmat perunat ja riisit koskemattomiksi jne. Toki yleisen kohteliaisuuden nimissä nautin piirakat, jäätelöt ja drinksut palaten heti seuraavana aamuna takaisin ruotuun.

Summasummarum, loma meni kuitenkin hyvin ja nyt kotiuduttuamme on taas ollut mahdollisuus täysillä jatkaa tätä hyvin alkanutta alakarppiutta. Saldo on tällä hetkellä -12,5 kg ja viikkoja takana siis liki seitsemän. Olo on loistava ja paranee koko ajan. Muutamisen "hiilari-vierailujen" jälkeen olen vakuuttunut siitä että tämä on mulle oikea tapa, sillä sen verran ähky, kankea, tunkkainen ja turpea olo hiilari-päivien jälkeen oli että sitä oikein ilolla palasi takaisin alakarpin kirkkaaseen maailmaan.