els kirjoitti:
Itse asiassa tuo "huijaus" on jo monessa tutkimuksessa todettukin.
Niin joutaahan sitä jatkuvasti toki lisää tutkiakin jollei muuta tekemistä ole. Mutta, kyllä tämä seikka löytyy aivan vakiintuneesta tiedeyhteisöissä hyväksytyistä aineenvaihduntaa käsittelevistä laajemmista teoksista hyvinkin seikkaperäisesti. On se senverran vakiintunutta faktaa.
Ja vieraalle: Minusta hedelmällistä on opiskella sitä tietoa jota on olemassa yllin kyllin. Tämäkin aineenvaihdunnan monella mekanismilla tapahtuva muuntelu ravitsemustilan seurauksena on aivan selkeä asia. Epäselvän siitä tekee vain laaja vaihtelualue kun mennään yksilöstä toiseen ja kun ravinto sekä muut olosuhteet poikkeaa enemmän tai vähemmän. Yksi tutkimus kertoo vain ja ainoastaan sen miten se juuri niillä tutkituilla käyttäytyi ja juuri sillä ravinnolla ja vain niissä asioissa joita satuttiin havainnoimaan. Tässä törmätään samaan samaan seikkaan kun tarkkuutta lisätään mihin törmätään vaikkapa genomin selvityksessä. On kysyttävä kenen genomi. tarkat tiedot aineenvaihdunnan osalta jossain seikassa johtaa kysymykseen. Kenen aineenvaihduntaa se koskee juuri tuollaisena. Onko se niin vaikeaa opiskella asiaa alan kirjallisuudesta. Jää moni luulo vähemmälle. Eikä ole sinne tänne poukkoilevien tutkimusten armoilla ainoastaan. Vasta tämän
lisäksi avautuu tutkimusten oikea hyöty. Silloin myös osa suhtautuia niihin siten ettei niillä pientä ihmistä viedä sinne tänne kuin litran mittaa.
Els: Niin, meilla on varastoja ja kitukuurilla kidumme (tai ne jotka siis kituvat, ei karpit) juhlapöydässä josta olisi syödä. No, insuliini oikeastaan ei ole lainkaan isoimpia tekijöitä tässä (paitsi runsain hiilarein sitä pompitettaessa), vaan toki ainoastaan yksi. Se on enemmän tuolla varastoon vientipuolella ja pääasiassa vain glukoosiohjattu. Insuliinin alas tulo ei kuitenkaan yksin riitä, ei myöskään glukagonin ylösnousu. Kuvaan astuu painoa rasvakudoksesta pudotettaessa vajaaenergisellä (olkoon vaikka karppia) lisäksi hyvin olennaisina vallan muut säätäjät, eikä vähiten kortisoli yhtenä. Minua joskus nimittäin hivenen alkaa jopa närkästämään tämä kaiken insuliinikeskeisyys. Tästä jossain aineevaihdunnan teoksessa hivenen mainittiinkin, esim siitä kuinka ylättävän huonosti glukagoni itseasiassa tunnetaan (ehkä ei kaikkea des olisi intresseissä löytää jos bisnes rahoittaa ja ohjaa) . Sen insuliini varjoon jää paljon hyvin tärkeää. Insuliiniin keskitytään liikaa. Miksi, no bisnesten välillisesti vaikutettua ja painotettua kaiken tuijotuksen insuliiniin. Se on virhe. Se on iso virhe. Pitäisi kiiruusti tutkia yhtä huolellisesti glukagonia, kortisolia... ja paljon muuta. Ai niin mutta ei kerkiä kun insuliiniin ja kolesteroliin liiityen taiotaan kahisevaa. Olisihan se tylsää löytää muitakin ratkaisuja kuin omassa bisneksessä rahaa tuottavia. Harvoin autotehdaskaan alkaa tutkia raidejoukkoliikenteen kehittämismahdollisuuksia, yksityisautoilun vähentämiseksi.