Alakarppaajien kertoessa ruokavaliostaan ihmetellään usein miten voimme olla ilman leipää/perunaa/sokeria/pullaa/you-name-it. Nykyideologialla saavutetuista eduista ei kaiketi voi luopua, vaan tilalle pitää kehitellä joku "vähemmän paha" vaihtoehto. Uskonpa silti että vähärasvaisen klaanin edustajat menevät ojasta allikkoon kun korvaavat majoneesinsa noilla rasvattomilla hömpötyksillä - kototekoinen majoneesihan sisältää lähinnä kananmunaa (joka nykytietämyksen mukaan ei edes nosta kolesterolia, ja mitä sitten tuleekaan itse kolesterolin lopulliseen merkitykseen, ken tietää) ja kasvisöljyä (joka nykytietämyksen mukaan on terveellinen ravintorasva - ja onko sittenkään

). Joka tapauksessa varmasti parempi vaihtoehto syödä kananmunaa ja öljyä silloin kun majoneesia syö, kuin n+1 valmistusainetta, joita on pitänyt käsitellä ties miten ennenkuin "majoneesi" on tuubissa.
Muuten, yleensä tuo ruoka-aineiden poisjättämisen ihmetteleminen on johtanut tämän kaltaiseen keskusteluun:
"Miten sinä voit elää ilman <alakarpin-välttämä-ruoka-aine>?"
"Helposti - miten sinä voit elää ilman rasvaa, eihän ruoka maistu miltään ilman pientä rasvalisää?"
"Olen tottunut, rasvan maku alkaa itse asiassa jo ällöttää."
"Kiitos, vastasitkin juuri omaan kysymykseesi."
Ihan samalla tavalla kuin intopiukat painonvartijat väittävät tottuvansa vähärasvaiseen ruokaan jopa niin että "rasva tuntuu kitalaessa kammottavalta" minäkin totun vähemmän makeaan, vähemmän höttöviljoja sisältävään ruokaan. On muuten orpo olo ruokapöydässä jos tarjolla on vain perunoita ja kastiketta, kroppani suorastaan kirkuu salaattia tai höyrytettyjä vihanneksia, mieluiten molempia. Tiesittekö, kaaliraaste tavallisella lihakastikkeella on parempaa kuin peruna ko. kastikkeella, työpaikkaruokailussa testattu juttu

.