karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kylläpä päivä tuntui pitkältä: lukemista, lukemista, lukemista... Jo aikaisin iltapäivällä aloin odottaa sitä hetkeä, jolloin saisin heittää kirjat veke. Pinnistelin kuitenkin lukuunottamatta pyykin ripustelua ja pikaista kauppareissua.

Nälkäkin oli jo kova lopettaessani. Söin: itse maustamiani maapähkinöitä ja pekaanipähkinöitä aperon (oli valkoinen port-viini) kera, pääruokana reilusti kookosöljyssä paistettuja lanttuja, hitunen palsternakkaa + paistettua lohta (taas ).

Nyt on maha täys ja poskiakin ehkä kuumottaa (muutoin onkin palellut )
Kohta nukkumaan, etten koisi huomenaamulla yhtä myöhään kuin tänään (= klo 9:15 asti), tavoite kun on olla T-E-H-O-K-A-S huomenna!

Hmm... taidankin näissä syömisissäni kokeilla pitempää jaksoa ja siirtyä sulavasti pätkäpaastolle, sillä ilmeisesti warriorin lyhyt syömisjakso ei minulle ole alun jälkeen ollut riittävä ja niinpä pähkinöitä onkin kulunut aika suruttomasti kesken päivän (ja eikös laihduttavan pitäisi juuri pähkinät kiertää kaukaa?) Sellaista pätkistä olin ajatellut, että katkaisen päiväni vasta klo 20. Ja syyt: ehdin syödä pojan kanssa kahden (syömispäivinä) tai sitten paastopäivinä pojan mentyä jo nukkumaan. Ja jos tahdon jatkaa sitä myöhemminkin monsieur:n palattua, se onnistunee, sillä: se klo 20 on se (Herra varjelkoon: tärkeä ) aika, jolloin ranskalainen päivällinen vasta alkaa

Tänään on turvotus (niistä pähkinöistä ), mutta posket hehkuvat (voi tosin johtua siitäkin, että olen istuskellut hehkulampun vieressä lukemassa).

Poju palasi touhukkaana ja iloisena ukin kanssa

Tein ruoat valmiiksi: ensin pojalle ja sitten itselleni. Palatessani pöytään huomasin, että poju oli melkein jo annoksensa syönyt Kiireellä siis ruokaa ääntä kohden ja välillä passausta pojalle.

Poika on tosi hyvä syömämies, mutta olin kuulemma minäkin hyvä syömänainen lapsena, mutta muutuin teini-iässä krantuksi ja sitä siis olen

Söin salaattia, mozzarellaa ja saksanpähkinöitä ranskalaisessa salaattikastikkeessa kipparipihvin kera. Lopetin klo 19:30, joten aikomukseni on nyt paastota huomiseen puol kahdeksaan-kahdeksaan. Katsotaan kuinka ämmän käy

Unohdin mainita eilen, että pojasta tietää, milloin hän on lopettanut syömisen: silloin, kun hän alkaa puskea kakkaa...ja sitten kiireesti potalle....tavallisesti liian myöhään

Hyvin pärjäsin tämän päivän viikonlopun evaillä (=vararavinnollani): ei ollut nälkä ja mietin skippaisinko tältä päivältä syömisen kokonaan, mutta äh: olin jo suunnitellut menuni. Leikin ja syötin ensin pojan: hänelle tuli yht'äkkiä kova nälkä, joten tarjosinkin tällä kertaa purkkiruokaa (mainittakoon, että se on perin harvinaista: ne kerrat on varmaan laskettavissa sormin ), vaikka ruoka oli uunissa valmistumassa. Leikittiin, pylly pestiin, jne. Pojan mentyä jo nukkumaan söin itse: entrecôtea ja pinaattia, ja hyvää lihaahan ei pysty ilman punaviiniä syömään Sitä paitsi tänään oli se tentti (& stressi vähempänä...ainakin vähäksi aikaa), johon pinnistelin viime ajat ja ajattelin ansainneeni jotain...hyvää!?!! Entrecôte: ....ihanaa, mutta nyt saa haukkuja pinaatti ja viini (mitä minä sanoin: olen kranttu): olen bruukannut ostaa ko. pinaattia Lidl:stä, mutta tämä erä oli huono: huonosti pesty ja silputtu samanlaiseksi vauvanruoaksi kuin suomalaiset apetit:t ja se viini (Alkosta) oli ohutta Mutta lihasta nautin Jälkkäriksi suunnittelin ottavani palan suklaata. Tämä on sikäli merkillistä, että tavallisesti hyvin varjellut [suklaasyöppöpoikaystävältäni ] suklaani ehtivät vanheta ennen kuin minä niitä syödä Olin varmasti edellisessä elämässäni hamsteri, sillä muistan lapsenakin keränneeni suklaat suklaakalenteristani kuppiin jääkaappiin, kunnes sitten ne olivatkin maistuneet pikkusiskolleni Ja niinkuin ei hyvää lihaa ilman punaviiniä, ei suklaata ilman hyvää kahvia, joten keitinpä siis kahvit (toivottavasti ei nyt mennyt yöunet ), mutta sittenpä en enää halunnutkaan suklaata

Jos pätkäpaastoa aion jatkaa (tähän asti mennyt hyvin yo. ohjeilla), seuraava paastojakso alkaa huomenna klo 19:30. Tuntuu vain, että saattaa syömiset ennen huomista iltaa jäädä vähäksi, mutta sama kai se?

Niin siinä sitten kävi, että yöunethan sen kahvin seurauksena (tai muusta syystä?) kärsivät: ensin en meinannut saada unen päästä ollenkaan ja sitten heräsin jo klo 4. Nälkä kurni vatsassani, mutta eipä siinä mitään, sillä syömispäivähän oli ja niinpä keitin kananmunia (3 kpl), jotka söin voi-kookosrasvassa. Mutta sittenkin jäi nälkä (rasvasta huolimatta)...tosin hallittava sellainen. Seuraavan kerran söinkin sitten vasta haettuani pojan päivähoidosta iltapäivällä siivousten yms. jälkeen.
Ai niin pojan tuoreimmat mitat eiliseltä neuvolakäynniltä (1v5kk:n iässä): 12,9 kg, 85 cm, py: 50 cm eli hienosti kasvaa ja pituudessa oli jopa kirinyt vauhtia

Päivälliseni koostui kana-juusto-pähkinäsalaatista ja edellä mainitusta ohuesta punaviinistä. Kyllä viini parempaa oli salaatin kuin entrecôten kera Mutten kyllä sitä toista kertaa osta enkä kenellekään suosittelisi!!!

Pätkäpaasto sujuu kerrassaan jouhevasti Tykkään tästä pätkäpaaston elävästä rytmistä: syömisen ja paaston jaksottamisesta. Olen ajatellut nyt sillä tavalla, että syömispäivinä syön pojan kanssa yhdessä (so. hätäisesti) ja paastopäivinä rauhallisesti nautiskellen pojan jo mentyä nukkumaan. Mietin vain (ex-syömishäiriöisenä), minkälaisen vaikutuksen se tekee poikaan, jos poika ei näe äitiään syömässä. Mutta näkeehän hän: joka toinen päivä. Sitä paitsi minusta tuntuu, ettei hän minun syömisestäni ole kiinnostunut mutta ruoastani useinkin

Hmm...olin jo aikeissa kirjoittaa aiheesta: "vatsani sielunelämää" ihmetellen sen - siis vatsani - viimeaikaista olemusta kuin olisin viimeisilläni raskaana, mutta - tänään sen tiedän - olemus johtuikin alkavista menkoista :smt115

Nämä paastopäivät itse asiassa ovat paljon stressittömämpiä ja miellyttävämpiä kuin itse syöntipäivät: syöntipäivinä on kiire syömään - paastopäivinä ei, ja syöntipäivinä on myös kiire syödä (kuten edellä jo kävi ilmi) - paastopäivinä ei. Tänään paastoväli venähti yli 26 tunniksi pojasta johtuen, mutta ei mulla vieläkään ollut kiire syömään Söin kuitenkin (syömään päästyäni) reilusti: lanttua kookosöljyssä ja lihapullia, joiden sisällä oli taateli ja vähän emmentalia, juomana loput em. ohuesta viinistä. Mietin olisiko minun ehkä sittenkin parempi noudattaa warrioria ja syödä joka ilta vasta pojan mentyä nukkumaan =rauhassa, mutta ei: tykkään tästä pätkistelyn rytmistä ja vaihtelusta (ja säännöstä olla syömättä 24 h), ja toisaalta haluan osallistua pojan kanssa ruokailutapahtumaan ainakin joka toinen päivä. Ruokailun kun mielestäni tulee olla muutakin kuin syömistä Jatketaan siis samaan tahtiin: huomenna on syömispäivä klo 20:30 asti...periaatteessa.

Puntarille en kyllä vielä uskaltaudu, sillä arvaan, ettei se nyt olisi kovin ystävällinen minulle

Tänään oli syömispäivä. Puolen päivän aikaan söin ensi kertaa tälle päivälle: turkkilaista jogurttia, jonka päällä ruskeita manteleita, casheweita, kurpitsan siemeniä, auringonkukan siemeniä ja kookoksen lihaa rouhittuna. Päivälliseksi (n. klo 18 ) samaa kuin tiistaina (kts. Kes Mar 28). Punkku tosin oli eri laatua

Saakohan täällä mainostaa ? Jouluisen makuinen viini: etelä-australialainen Twisted Vines (rypäleinä: merlot/petit verdot), verraton - ajattelisin - esim. glögin valmistuksessa ja tuhtien (lanttu- yms.)laatikoiden kera

Nyt siis viisi päivää pätkäistä paastoa ja hyvin menee Tai hyvin ja hyvin: no painostahan en tiedä, kun en ole uskaltautunut puntarille, mutta mielialani on ollut onnellinen, kiitollinen ja iloinen: olen lauleskellut ääneen ja pusutellut poikaani jatkuvasti. Tietysti vaikutuksensa voi olla hormonaalisillakin tekijöillä: tavallisesti bruukaan olla menkkojen aikaan - en kiukkuinen mutta - erittäin tunteellinen. Mutta itkenyt en ole...paitsi kerran: onnesta ja ikävästä poikaystäväni soittaessa.

Lienee johtuen samoista hormonaalisista tekijöistä: kroppani on ollut - sanoisinko - omituinen: oloni on ollut pönäkkä (siitä syystä en sinne puntarillekaan ole uskaltautunut), ikään kuin olisin jatkuvassa ähkyssä Mutta mulla on fiilis, että se on jotain ohimenevää, joten jatketaan eteenpäin. Suoli on toiminut vilkkaahkosti, paastopäivinä on viluttanut (vai kylmien ilmojenko syytä?) ja ajoittain on poskia kuumoittanut?!

Huomenna on paastopäivä klo 19 asti, mutta venähtänee varmasti klo 20-21: välissä on viive pojan ruokailun lopettamisesta vaipan vaihtoon, pepun pesuun, leikkiin, ja lopulta pojan nukahtamiseen.

Tämä oli huono päivä: oli nälkä aamupäivästä alkaen Palelikin, mutta sinnittelin sitkeänä sissinä. Söin alkaen 19:30 aperitiivit (valkoista portoa ja pekaanipähkinöitä), pääruoaksi: punajuurta ja naudankeittolihaa (olen kai vihdoin oppinut sen valmistamaan oikein: mureaksi) savujuustokastikkeessa. Puntari sanoi tänään 54.6 kg eli plusmiinusnolla. Toki edelleen jatkuu tämä jonkin sortin turvotus ja menkat

Unohdin mainita eilisestä, että leikkasin saksilla kämmeneen ja viilsin ym. lihaa leikatessani saman käden sormeen, mutta kaikki ok: ruoka oli hyvää ja söin sitä reilusti kaksi lautasellista punaviinin kera

Tänään aamukahvi ja pojan aamupäiväunien aikaan join toiset kupit turkkilaisen jogurtin, pähkinöiden, siementen ja kookoksen kera. Vaikka söinkin eilen reilusti, tarvitsin jo aamupäivän puolella jotain syötävää. Minulle ilmeisesti siis sopii paremmin tämä hitaampi rytmitys (vrt. Warrior)? Olen hidas aineenvaihdunnan tyypiltäni: syömään ja tyydyttymään (nälkäni)

Lauantaina söin (päivälliseksi ) harkitusti luomujälkiuunileipää maksamakkaralla, juustolla ja kananmunalla. Juomana olutta Kunnon rehti 100% ruisleipä reiluilla päällysteillä ja oluella ryyditettynä on se ruoka, jonka vielä maistuu ns. entisestä elämästäni.

Eilinen oli paastopäivä ja hankala Nälkä ja kova väsymys, kurkku oli kipeä ja mieli maassa. Sinnittelin kuitenkin, mutta jos seuraavatkin paastopäivät ovat yhtä vaikeita, niin sitten saa olla... Usein ovat tulleet mielihalut/nälkä saman tien, kun on paasto alkanut

Painossa ei ole tapahtunut muutoksia, mutta 1,5 viikossa on sentti lähtenyt vyötäröltä ja lantiolta Joten jos nyt ei aivan vielä heittäisikään pillejä pussiin.

Mutta tuskinpa tulen jatkossa orjallisesti noudattamaan mitään tiettyjä ohjeita?!? Ensinnäkin ajattelin paastotessanikin syödä (tai - pikemminkin - hörppiä) itse tekemääni lihalientä pahimpaan nälkääni ja taidan hivuttautua lähemmäs warrioria, sillä haluaisin syödä rauhassa (=nautiskellen). Tämä on mahdollista vain ja ainoastaan pojan nukahtaessa, sillä hänen kanssaan syödessäni konttailen välillä lattialla luutu kourassani, haen leipää, jälkiruokaa, toista lusikkaa pojalle, juoksen potalle poika kainalossani yms. Eli rauha siitä ruokailusta on kaukana Mutta: "katsotaan nyt", sanoi tohtorinna

Onneksi olkoon sentin menetyksestä.

Mulle sopii tuo warrior hyvin, kun tosiaankin saa nauttia rauhassa syömisestä. No illallinen syödään lasten (1,5 v ja 3 v) kanssa yhdessä kuuden/seitsemän maissa, jonka jälkeen ne saa jälkkäriksi yleensä partaäijää jos vielä jaksavat syödä. Lapset on yleensä sängyssä kahdeksaan mennessä, sen jälkeen alkaa sitten se rauhassa syöminen ja herkuttelu.

_________________
Karppausta vapaalla tyylillä jo vuodesta 2003.

kiva juttu, mariJ!

Komppaan sinua (kuten äsken puuttimeakin) havainnoissasi. Itseltäni soturi ei ole vienyt kiloja kuin muutaman, mutta se on muuttanut muotoja ihan uskomattomasti. Nyt laskennollinen rasvaprosenttini on nyt alhaisempi kuin koskaan karppina tai jo aikuisten lasten syntymän jälkeen. Ja kerrottakoon nyt, että se rasvaprosentti on nyt siinä 22% tuntumassa, mihin voisin harkita tähdänneeni (jos ylipäätään tietäisin mikä sellainen optimi olisi). Mutta en olisi uskonut, että sinne päästään näillä kiloilla

Hassuksi jutun tekee se, että näin kävi syyskautena, jolloin olen ollut varsinaisissa ruokajuhlissa varmaan enemmän kuin minään aikaisempana puolivuotisjaksona. Eikä todellakaan voi sanoa, että olisin yksissäkään kemuissa kärvistellyt nälkäisenä tai janoisena. Ja silti saldo on miinuksen puolella jopa kiloissa eikä vain runsaasti muuttuneissa senteissä...

Ja uskallat myöntää sen ääneen ? Tuo voi herättää kateutta ihmisissä, jotka...noh...laskeskelevat pointseja kekkereilläkin

Tuo kaikki, mitä muissakin threadeissa olet kertonut, kuulostaa vähän liiankin hyvältä ollakseen totta, joten pakkohan se on testata. Tosiasiassa minun pyrkimykseni ovat puhtaasti esteettiset, mutta perin tärkeät tällaiselle pikkutarkalle, esteettiselle neitsyelle. Tämä voi mukavuuden haluiselle olla se ainoa keino muovata kroppaa: sellaiselle kuin minä, joka en siedä nälkää.

Ja kiitos Pai: olisikin mukava syödä yhdessä jonkun kanssa, mutta ehtinen hyvin pojan isän saavuttua takaisin...ja pojan kanssa, kun hän vähän vielä varttuu eikä esim. lennätä ruokaa ympäriinsä tai ala kakalle kesken ruokailun.

OT, mutta lentää se ruoka meidänkin illallispöydässä eikä se ruokailuhetki muutenkaan rauhallinen ole. Mutta ei se niin haittaa kun tietää saavansa syödä rauhassa myöhemmin.

Ja ihan täysin OT tämäkin, mutta missä vaiheessa on teillä kuivaksiopettelu, sain käsityksen että kakkaa jo pottaan? Kiinnostaa kun on suurinpiirtein samanikäiset pojat molemmilla. Meidän poika kyllä istuu potalla mutta mitään ei tule... Toki äidinkin laiskuudessa vika.

_________________
Karppausta vapaalla tyylillä jo vuodesta 2003.

Rehellisesti sanoen: huonossa vaiheessa Kun poju aloitti kiinteät eli 4,5 kk:n ikäisestä on potalla käyt(ett)y ja sinne ne isommat asiat tulivatkin, mutta enää eivät. Ilmeisesti poika ei enää malta istua ja odotella eli ajoitus on huono, kun usein kakka on jo ehtinyt tulla tai pitkällä tulossa tai sitten kakatus unohtuu matkalla potalle Asia ei siis ole kovinkaan ajankohtainen

Tänään oli poikkeuksellinen paastopäivä: litkin lihalientä ja söin arkijuustoa Päivällinen sen sijaan oli tavallista: lanttua ja liha-taatelipyöryköitä, punaviiniä. Alkupalana oli avocado.

Aivoivai? Äh, tässä iässä sitä uskaltaa jo myöntää kaikenlaista.

Mutta pelkäänpä, etteivät juhlat enää lisää näin piintyneen syntisäkin herättämiä fiiliksiä kuin korkeintaan marginaalisesti. Sinne ne menevät samaan kuormaan, jossa jo ärsyttää tunnustus jokapäiväisestä voilla läträilystä (varsinkin silloin kun possunkokkausaikaa ei riitä, voi voita mennä kilokin viikossa), tai siitä että anarkistikarppaus tekee vuosi vuodelta terveemmäksi... puhumattakaan kantiuntoilusta (kaikkinainen liikunnan kaipuuni käpertyi talviunille kellarin nurkkaan jo syyskuun lopussa; siellä se nyt polkupyörän kyljessä torkkuen odottelee kevättä).

Mutta jotenkin luulen että ymmärrät...?

Ja onhan syytäkin juhlaan :


Henk.koht. tunsin enemmän syyllisyyttä reilusti alle 50 kiloisena valitessani rasvattomia tai miltei rasvattomia tuotteita kauppakassiini. Nykyisin syyllisyyttä aiheuttaa lähinnä vain tämä krooninen aikapula ja jo mainitsemani esteettiset (eivätkä välttämättä edes terveydelliset) pyrkimykseni - eivät ruokavalintani kaupassa tai kotonani. Surullinen olen äitini puolesta, joka on ravitsemuspropagandan (jonka me tiedämme virheelliseksi) uhri - niin sanoakseni - ja joka on koko ajan vain lihonnut, vaikka pyrkimys on ollut toiseen suuntaan Hänen ruokavalintojaan määrää varmasti omatunto, johon vuorostaan vaikuttaa suuresti tuo propaganda. Minun propagandani ei ole tehnyt - eikä tee - asiaa

Toistaiseksi: kahvia ja poikaystäväni vanhempien pihamaalta keräämiäni hasselpähkinöitä: kyseessä oivallisen makuisia luomu-pähkinöitä. Mitä tuumitte: ovatkohan pähkinän kuoret biojätettä?

Minulla on kyllä joku himo (kalan?)rasvaan: tällä hetkellä en tiedä mitään sen parempaa kuin kookos-lohenrasva. EPAn/energian puutetta?

Aperitiivit valkoisella port-viinillä ja suolapähkinöillä. Pääruokana kookosöljyssä paistettuja punajuuria ja lanttuja, paistettua lohta.

Poju on mummolassa jotta äiti saa taas opiskeltua, mutta itsenäisyyspäivän vastaanottoa huomenna illalla taidan mennä seuraamaan sinne: mummon, vanhempieni ja poikani seuraan

Viimeiset vuorokaudet olen soturoinut. Paitsi että torstaina söin brunssin: turkkilaista jogurttia pähkinöiden ja siementen kera ja eilen (kanan)muna-kookosöljy-voissa. Ja sunnuntaina söin isän synttäreiden kunniaksi palan normijuustokakkua.

Maha ei ole toiminut, kun olen ollut poissa kotoa ja on väsyttänyt, mutta nyt olen back ja kaikki reilassa Kova kiire ennen tenttiä on ja ruokailu jatkuu fiilispohjalta eli pääasiassa soturoiden.