karppaus.infon arkistoitu foorumi

Vähän "vetisen" makuista kun en malttanu oottaa et kunnolla kylmenis. Ny kysymys oletko teheny isompaa satsia ja pakastanu?

^^ Jep.
Tuota "vetisyyttä" tarkoitin kun sanoin että se on minusta tekopäivänä kuin kohokas, ei kuten piiras.
En ole koettanut tehdä enempää tai isompaa satsia. Tuokin riittää meillä jo monelle.
Enkä ole pakastanut, enkä taida kokeillakaan. Pidän siitä paljon enemmän kuivahtaneena.

*******************

Lauantai: kumma juttu, miten paljon lihaa täynnä ole pakastin muuttaa elämää? Se paljasti samalla, mitä kaikkea muuta on kertynyt eri varastoihin. Kun vielä olemme viikonlopun kaksistaan, olivat viikoittaisen ostosreissun hankinnat pienimmät vuosiin (vaikka miten talon arkiviinien varasto ammotti tyhjillään ja edellytti täydennystä, kuten myös kerma-maitosektori).

Aamiaisella ja lounaalla oli tuplajuomat viikonlopun kunniaksi: siis aamiaisella oli (vadelmanlehti)teetä maitokermakahvin kanssa ja lounaalla taas maitokermakahvia teen lisäksi.

Päivälliseksi jauhelihapihvejä ja vielä isot annokset eli yli 200g/nenä. Niiden taikinassa luomusikaa, luomunautaa ja gurmee-tyyliin tehdyn puolukkakastikkeen yritelmän kiinteä aines eli se mikä jäi siivilään (kun se nyt kerran vieläkin maistui hyvältä, pääasiassa maustettua sipulia ja puolukkaa). Nuo paistettiin voissa, pintamaustaen suolalla ja pippurilla ja syötiin rehusilpun kera, johon loppurasva oli imeytetty (kaalia, sipulia). Lisänä tuoresalaatti (kiinanakaalia, suokakurkkua, rucolaa, herneenversoja, puoli omenaa ja sinapilla maustettu kotimajoneesi) ja lasi luomuviiniä (Douce nature 2006, ihan siedettävää ja ilmeisesti ilman rikkikäsittelyä).

Sunnuntaipäivällinen (arkijuhlat?)

Esityöt lauataina: Kypsensin uunissa vajaan kilon verran hyvin lihaisia luomupossun luita (kymmenkunta palaa jostain kylkiluiden paikkeilta) niin että hieroin pintaan ensin mausteseoksen (huhmareessa hienonnettu merisuolaa (1 rkl), suppilovahveroa, lipstikkaa (vähän), tsili (pieni)) ja kasasin ne sitten rautapataan, jonka pohjalla oli voita ja yksi silputtu sipuli. Perään desi vettä ja sitten odotusta 125 asteessa muutama tunti. Perattu lämpimänä luut pois (joita oli yllättävän vähän; ja kaikki muu padassa oleva olikin syötävää)

Sunnuntaina:
Kuullotettu paistinannulla lantturaastetta ja yhden sipulin silppu voissa ja lauantain päivällispihvien jämärasvoissa. Pinottu päälle peratut lihat, jätetty uuniin kuumenemaan kunnolla ja syöty sellaisenaan. Hyvää!
Seuraksi salaattia (vähän kaikkea: kiinankaalia, mung-ituja, purjon vihreitä, venkolia, rukolaa, sinimailasta, hapankaalia; kastikena majoneesia, jonka leikkasin puolikkaan veriappelsiinin mehulla ja maustoin mustapippurilla ja suolalla) ja pari lasia viiniä. Jälkkäriksi maitokermakahvia ja useampi After Eight.

Paitsi että sunnuntaina söin muulloinkin kuin illalla: aamulla muutaman taatelin ja voimantelin maitokermakahvin lisäksi. Ja lounaalla muiden seuraksi vähän runsasvoista yrttimunakokkelia ja rahkajälkkäriä (rahkaa, smetanaa, hunajaa, vaniljaa ja puolikkaan veriappelsiinin mehu)

Pikaruokaa eilen, pikaruokaa tänään...

eli eilen maanantaina syötiin sunnuntain jämät loppuun. Aperitiina oli pitkästä aikaa pähkinävoi (joojoo, siis huhmareella rouhitut suolapähkinät joihin sekoittelin vähän huonelämmintä voita) sellaisenaan lusikalla tai oltermannisiivun sisällä. Ja lämpimän ruoan kanssa oli salaattia hyvin kevyellä öljykastikkeella ja lasi olutta. Jälkkärinä ainakin maitokermakahvia?

Ja tänään eli tiistaina tein pyttipannua kahdelle: rasvana se mitä tulee kolmesta pekonisiivusta ja parista ruokalusikallisesta ihraa, rehuina puolikas sipulia ja keskikokoinen raastettu raaka punajuuri; valkuaisena ne pekonit, muutama nakki ja muna mieheen. Tuon seurana raejuusto-puolukkasurvosta, venäläisiä suolakurkkuja, ituja naturell ja raakoja porkkanatikkuja. Jälkkäriksi tilkka sunnuntaista ylijäänyttä smetanarahkaa ja se maitokermakahvi.

keskiviikko, jolloin ruoanlaitto alkoi vasta kuuden jälkeen. Keittoa tuli.

- Sulatetaan Jotulin 2,1l rautapadassa melkein 100g voita
- Kaadetaan perään yksi kuutioitu punajuuri, puolikas silputtua sipulia, pari, noin kolme desiä kaalisilppua, noin kolmannes venkolin jämistä ja rkl tai kaksi huhmareessa survottuja kuivattuja keittovihanneksia (jotka viimeksimainitut ovat selviä ongelmajätteitä... miksiköhän nekin joskus ostettiin?). Annetaan kiillottua.
- Lisätään joukkoon saiturinkanaliemifondia (noin desi) ja vettä enemmän. Haudutetaan noin 10 min ja heitetään perään unohtunut ja käsissä muserrettu suppilovahverosilppu
- Pienitään huolimattomasti puolisoseeksi bamixilla
- Lisätään joukkoon puolitoista pakettia portin A-nakkeja
- Lisätään loraus kermaa, pari rkl pilkottua hapankaalia, muutama silputtu rucolan lehti, toinen puolikas raakaa sipulia
- ... ja lopuksi tietty se pakkolisäys voita. Syödään Zenato-lasillisen kanssa; seurana ituja naturelle ja jokunen porkkana

Jalkkäriksi tuli nautittua (ilmeisesti kokojyväketjujen innoitamana) pari lentivoipullakorppua sietämättömän paksun voikerroksen kanssa ynnä maitokermakahvia. Ja puolitoista riviä fasua...

Poimintoja ruokapäiväkirjasta:
Torstai: Keskiviikon keittoa
Perjantai: Luomupossutalouskyljyksiä

Lauantai: Päivällinen neljälle luomupossun etuselästä:
- Luomuvainaan etuselkää noin kilon köntti nousi pakkasesta, maustettiin yöksi jäisenä (rkl merisuolaa, suppilovahveroita, lipstikkaa ainakin) ja jätettiin jäisenä ja nahka ylöspäin uuniin isoon emaloituun rautapataan eli kokottiin, jonka pohjalla vähän voita vaan ei muuta.
- Aamulla napsaisin lämpö päälle (125C). Tuoksu valloitti talon muutamassa tunnissa, mutta tarkistin tilanteen padassa vasta pari tuntia ennen päivällistä.
- Ihailtu hetki upeaa paksua rasvaliemikerrosta lihan ympärillä. Kuorittu kolme punajuurta ja kaksi sipulia, laitettu ne kokonaisina sian viereen eli liemeen kypsymään pariksi tunniksi.

Ja ateria-aikaan:
Nostettu lihakimpale hetkeksi tekeytymään ilman lientä, poistettu uloin nahkarasvakerros (hirvipaistia varten) ja pilkottu loppu paloiksi tai höystöksi niin että loput kiinteät rasvat pääsivät piiloon murean lihan suojiin antamaan sekä makua että energiaa. Bamixoitu punajuuret ja sipulit sopivaksi katsotun liemirasvamäärän kanssa pureeksi johon ei tarvinnut lisätä mitään. Tarjottu nämä aromaattisen tuoresalaatin (kolmea itua, purjoa, rucolaa, porkkanalantteja, auringonkukansiemeniä, kiinankaalia, mustapippuria ja kastike jossa oli sekaisin majoneesia, omppuviinietikkaa, forssan purjosalaattia ja hapankaalia) ja makeahkon marjahillokkeen kanssa. Nippa nappa riitti...

Ja se marjahilloke oikeasti siiviläjämä yrityksestä tehdä valion tiettyjen sokerijogurttien vastinetta partaäijästä: kuumensin seoksen, jossa oli pari desiä puolukkasurvosta, loraus kylmäpuristettua mustaherukkaa, toinen tyrniä, iso lusikallinen hunajaa ja vähän vaniljasokeria. Siivilöin sen kuumana ja painellen tiheän siivilän läpi (tuo jämä syötiin yllä) ja sekoitin liemen melkein täyteen partaäijälliseen. Siitä tuli varsin kilpailukykyinen ja koko joukon ravinteikkaampi vaihtoehto kaupan sokeripommeille.

Sunnuntai:

Eipä ollut hirvenpaisti sulanutkaan vielä aamuksi, joten jätin sen edelleen huomiseksi sulamaan ja tein päivälliseksi muuta eli aika vähämaksaisia jauhemaksapihvejä suunnilleen tämän ohjeen mukaan. Tuosta olisi riittänyt jopa viidelle eli yksi annos jäi yli. Rasvana oli tällä kertaa reilu desi luomupossun ihraa etuselästä, juustoina pala fetaa ja purkki rahkaa, munat oli luomua ja mausteiksi löytyi pala chiliä, paprikaa ja suolaa. Vähäinen maksan määrä kokonaisuudessa johtuu siitä, ettei kukaan meistä edelleenkään ole suuri maksan ystävä; näin maku saatiin mukavasti häivytettyä. Mitä muuten auttoivat myös särpimet eli (netistä porokastikkeena bongattu) puolukkakastike, hunajainen puolukkasurvos ja (ylläri, ylläri) munavoi, joka sopi noihin pihveihin tosi hyvin. Lisänä sekasalaattia tyrnillä&tabaskolla&hunajalla leikatulla kotimajoneesilla, vähän viiniä ja jälkiruoaksi kahvin kanssa pala Ellen Svinhufudin kakkua (kaupasta ostettua eli oikealla sokerilla mutta ilman jauhoja)

Meidän maanantaipäivällisen olis pitänyt olla sunnuntaipäivällinen.

No niin pois hypetykset ja asiaan:
Nostin pari päivää sitten pakkasesta sulamaan vajaan kilon hirvipaistin.
Tänä aamuna se oli melkein sula, joten
a) hieroin sen pintaan seoksen, jossa oli yhteen huhmaroituna rkl merisuolaa, yksi lipstikan lehti, noin rkl höttöistä suppilovahveroa ja puolikas pientä tsiliä.
b) kasasin rautapadan pohjalle pedin voista, yhdestä silputusta sipulista ja yhdestä pienestä kuutioidusta lantusta
c) nostin paistin pedilleen ja peitin sen lauantaina syödyn uunilihan (luomusian etuselkää) rasvanahalla
d) ja nostin kannen päälle ja koko komeuden sata-asteiseen uuniin päiväksi.

Illalla erottelin vähän: hirvifondi jää tulevan varalle, paistin jätin vartiksi rauhoittumaan folion alle ja kasvispuolen metsästin siivilällä lisukkeeksi
- ... ja tuon seuraksi tuli salaattia, jossa tällä erää vähän jäävuorta ja paprikaa (joo ulkomailta), kourallinen herneenversoa, toinen ruukkurucolaa, kolmas sinimailasta; vähän purjoa, vähän forssan purjo-kaalisalaattia, vähän öljyä, vähän pippuriam lasi viiniä
- ja lopulta: liha oli kaikessa ihanuudessaan vielä kertalukua parempaa kun muisti jokaiselle haarukalliselle lihaa veistää särpimeksi kimpaleen voita. Ja voita tarvittiin vaikka miten ne ihrarasvatkin kaavittiin lihan joukkoon.

En ole vielä ikinä koskaan syönyt noin hyvää lihaa. Vapise, Berlusconi!
Maha kehrää vieläkin. Purrr...

Anteeksi off-topic, mutta mitä on lentivoipulla?

No tietty lentipulla eli pitko, jossa on rasvana käytetty voita

En ollut ikinä ennen kuullut kenenkään käyttävän sanaa lentipulla. Pitkon sentään vielä tunnen

Heh, minäkin leivon aina lentipullaa, en koskaan mitään pitkoja.
Ja leipomiseen käytän voita. Kuuma pulla ja kylmä maito, ai kun on hyvää, vaikkei mitään karppia olekaan. Mutta menee joskus.

Mulla kuola valuu kun luen noita Elsin ruokailuja.
Ihanaa, oli varmasti hyvää...

Oli mun lapsuuden herkku ja äiti leipoi sen vielä silloin voihin ja punaiseen maitoon. Vieläkin voin muistaa sen tunnelmän, miten hyvää se oli koulun jälkeen

Perinnepäivä tänään,

Laskiaisen kunniaksi päivälliseksi oli tänään potkarokkaa (viimeinen partaämpäri pakkasesta), jonne eilisen hirvipaistin päällä jo kerranpalvelleesta siannahkasta raaputin vielä viimeiset ihrat mukaan. Salaattina irtoituja omaan kouraan vapaassa tahdissa annostellen ja jälkiruoaksi laskiaispullat - tai ainakin melkein.

Koetin nimittäin kaupasta löytää vanhanaikaisia voipullia, vaan eipä niitä ollut. Myyjän ensiksi esittelemä voilla leivottu pitkokin oli vain puoliksi voilla leivottua. Mutta onneksi sitten löytyi edes tuo keskojen ilmeisesti ainut voilla leivottu pullapitko (ruustinnan parempi). Josta kotona leikkelin puukolla "lentien" eli lettien solmukohtien kohdalta vähän pullan näköiset palat ja täytin hillolla ja kermavaahdolla... Hivenen muotopuolia olivat, se täytyy tunnustaa - mutta takuulla parempia kuin nuo muut pullat; sen verran monta kertaa olen jo pettynyt margariinipulliin, etten niitä enää pelkän ulkonäön takia osta.

Keskiviikon ruokapuolessa oli vaikutteita itämailta

Eli wokkia syötiin:
- rasvana ainakin puoli desiä liharasvaa (possutetusta hirvipaistista) ja jatkona voita pari rkl
- kasvispuolena: suikaloitu punajuuri, suikaloitua kaalia, suikaloitua sipulia, vähän tuoretta basilikaa ja vähän tuoretta rukolaa
- lihana sen hirvipaistin jämät (vähän sitäkin, sniff)
- mausteina suolaa, jauhettua suppilovahveroa, pala tsiliä, ripaus soijaa ja toinen inkvääriä, liraus omenaviinietikkaa, olikohan muuta?

Seurana yltiövihreä salaatti: jäävuorta, herneenversoja, kumi-ituja, munf-ituja, hiukkasen tuoretta kurkkua; kastikkeena omenaviinietikalla, pippurilla ja rypsärillä laajennettua forssan kaalipurjosalaattia. Ja lasi luomuviiniä ranskasta.

Pöydässä oli mausteitakin, muttei kukaan ilmeisesti kaivannut...
... eikä sitä jäänyt yhtään yli.
... eli tänään tarvittiin tuhtia jälkkäriä maitokermakahvin lisäksi: siivu sitä eilisestä tähteeksi jäänyttä voilla leivottua pullaa, päällä älyttömästi voita, melkein yhtä älyttömästi juustoa ja sopivasti hunajaa

Torstain pääruoka oli pyttipannua, jossa lihana puolipakettia pekonia ja saiturinkanan vihonviimeiset pikkusilput pakkasesta, rasvana possua ja voita ja rehuina sipulia ja punajuurta; lisänä paistetut munat, vihersalaattia majoneesilla ja ananaksella ynnä lasi viiniä.

Perjantaina kuumennettu versio reseptiosaston "7 layer dipistä", jota olen kokeillut aiemminkin: Se tosin alkaa ihan pikkuisen toisin kuin tukylmäversio eli
- esitöinä uuninkestävän vuoan pohja voidellaan ja sille levitetään peittävä kerros vaikkapa kiinankaalin lehtiä. Sitten aletaan rakentaa:
- pavut olivat itse liotettuja, päivän itäneitä, pehmeiksi keitettyjä (tuohon meni vain hetki) ja oliiviöljyllä, suolalla, chilillä ja basilikalla marinoituja valkoisia papuja. Ja muhennuksen jälkeen sekoitin ne seuravan osan kanssa joka oli...
- ...lihaa eli runsaassa possunihrassa kypsennettyä ja hyvin maustettua luomunautaa
- salsa ihan ostosalsaa
- ranskankerma ranskankermaa
- guacamolen korvasin omppuviinietikalla terästetyllä valkosipulimajoneesilla (katsoin niitä ostosalsoja enkä kehdannut sortua valmiiseen guacamoleen, jonka avokadopitoisuus oli hulppeat 3.7%)
- juusto oli suhteellisen mietoa raastetta
- ja helyt päällä sekoitus paprikaa ja maustettua antipastosäulykettä, jossa enimmäkseen oliiveja, pikkukurkkuja ja hillosipuleita.

Homma rakennetaan niin että liha-papu-kerros on valmiiksi kuumaa, sen päälle kasataan muut ja vuoka laitetaan kuumaan uuniin (200-250) kunnes juusto on sulaa ja alkaa pikkuisen tummua.

Ai niin ja tuo tirisevän kuuma ruoka on lelluva ja oudon näköinen ja mahdoton syödä tai leikata siististi ja kaikkia pitää opettaa kauhomaan pohjaan asti... mutta niinikään se on sekä hyvää että täyttävää ... joten kiinteät jälkkärit jäivät tuolta päivältä vähiin.

Lauantaina syötiin yleisön pyynnöstä pikapihvejä sikanautajauhelihasta, ruokaisan salaatin (itujen ja rehujen lisäksi majokastike, suolapähkinöitä ja ananastakin) ja viinin kera, jälkkäriksi normaalien eli juomisten lisäksi yksi brunbergin suukko per nenu.

Olin jo lopettaa aktiivisen päivälliskirjapidon, mutta tänään tuli jotenkin niin käsittämätön yhdistelmä että vielä kerran

Elikkä homma alkoi sunnuntaista, jolloin syötiin ossobuccolihoja pakkasesta. Eli kyseessä oli kolme kirkkonummelaisen highlander-luomunaudan potkakiekkoa, ostettu loppusyksystä mutta heitetty pakkaseen silloisten suunnitelmien kariuduttua liian moneen syöjään. Ne olivat aamulla vielä vähän kohmeessa, joten eipä kannattanut paistaa. Sen sijaan jauhoin huhmareessa talon yleismausteen (merisuolaa, vähän lipstikkaa, vähän enemmän suppilovahveroa ja pikkuriikkinen tsilinpala), hieroin pintaan tuota ja voita ja laskin nuo pehmeästi voilla ja sipulisilpulla vuoratun kokotin pohjalle. Perään yksi siivuttu valkosipuli (pääasiassa pihvien väliin sekä loput viimeviikkoisesta punajuurellisesta possupaistoksen liemistä (jossa oli tässä vaiheessa mukana enää vain vähän rasvaa, mutta sentään vielä vajaa desi tummanpunaista lientä) ja jätin puoleksi päiväksi sataselle. Neljän maissa iltapäivällä sinne tuli lisättyä pari suikaloitua porkkanaa ja yksi lohkottu sipuli. Ja tuo syötiin perattuina ja kiekoista huolellisesti kaiveltu luuydin mukaan sekoitettuna, hyvän ja vähän makeankin sekasalaatin kanssa.

Maanantaina en juurikaan syönyt (oli sellainen päivä), mutta isäntä sai eteensä paistinpannussa tehdyn annoksen, jossa oli perjantain meksikolaispadasta lähinnä rasvoja ja sitä pohjan kiinankaalia, silputtu sipuli, pari Kivikylän nakkia, kourallinen huhmaroituja pähkinöitä (suolapähkinää, mantelia, cashewia), vähän munaa, vähän mausteita (juustokumina ja paprika ainakin), ja juustokuorrutus. Ja salaatin. Oli kuulemma hyvää.

Ja tämä kaikki piti raportoida tämän päivän eli tiistain päivällisen takia jolloin talossa syötiin vahingossa alkuvuoden paras tähdeyhdistelmä:
- puolet annoksesta tuli sunnuntaisen ossobuccopadan jämistä, jotka olivat muuten hyviä, mutta vähän turhan suolaisia ensi kertaa syötäessä. Ja toinen puoli tuli muutaman päivän takaisista jauhemaksapihvien jämistä.
- Nuo sekoitin ja kuumensin yhdessä rautapadassa eikun kokotissa, seuranaan puolikas tuoretta, silputtua sipulia, lisää rasvaa (voita JA oliiviöljyä, jälkimäinen suolattomana vaihtoehtona)
- ja lautaselle tuon annoksen viereen kasattiin makeampaa kevyttä salaattia (mukana mm. ituja herneenversoja, paprikaa, purjoa ja Keskon superhedelmäviikon tarjouksesta napattuja viinirypäleitä) ja puolukkasurvosta ja lasi viiniä.

... enpä ole aikoihin syönyt noin mukavia tähteitä

Et kyllä lopeta, näitä on ihanaa "syödä" työpäivän ratoksi!!

_________________
"Kun joku sanoo ettei sitä voi tehdä,
hänet keskeyttää joku, joka tekee jo."
(Positiivarit)

Tulee vaan pirunmoinen nälkä lukiessa.

_________________
Miekka on lyömäsoitin