karppaus.infon arkistoitu foorumi

Huoh... Alkaa tympäistä tämä laiskuus. Ennen olen käynyt punttisalilla pari kertaa viikossa, mutta jätin sen pois vajaa vuosi sitten, kun alkoi kyllästyttämään. Minulle liikunta on aina ollut sellaista pakkopullaa, tuntuu tosi vaikealta saada itsensä liikkeelle!
Onko täällä muita samanlaisia? Millä innostuisi liikkumaan?

_________________

Minullakin on elämässä jaksoja, jolloin liikunta ei maistu. Tämä johtuu osin siitä, että risaisten polvien takia eniten rakastamani lajit (squash, tennis) ovat nyt kerta kaikkiaan mahdottomia harrastaa. Ellen sitten halua fiksailla lumpioita paikoilleen joka ikisessä pelissä.

Ehkäpä minun vinkkini on se, että yrität löytää lajin, joka tuntuu omalta. Jos olet ulkoilmaihminen, älä rääkkää itsäsi liikuntatilojen hämärässä. Kokeile vaikka melontaa! Jos olet kilpailuhenkinen, katso, että lajisi tarjoaa kilpailullisia haasteita mahdollisimman nopeasti. Jos olet sosiaalinen, kokeile ryhmäliikuntaa, vaikka salibandya tai tanssia. Ja niin edelleen.

Toinen vinkki on se, että tuntemattomasta lajista, tai lajista, jota olet aina harrastanut itsekseen, käy joku kurssi. Esim. aikuisten tekniikkauintikoulu paljastaa uinnista monelle sunnuntaiuimarille aivan uusia ulottuvuuksia.

Omassa elämässäni liikuntamuodot ovat tällä hetkellä astangajooga, lenkkeily (eilen aloitin ) ja satunnaisempana uinti, josta tykkään kyllä, mutta harrastuksena se on hankala siksi, kun ei ole hallia työpaikan eikä kodin vieressä!

Eli viimeinen vinkki, älä valitse sellaista harrastusta, jonka harrastaminen käytännössä on liian hankalaa.

Kuntosaliharjoittelu on pidemmälle päälle kieltämättä hieman puuduttavaa, mutta minä olen onnistunut psyykkaamaan itseni salille ajattelemalla, että kunhan käyn siellä laitteiden luona kääntymässä ja sitten pääsen nautiskelemaan saunaan. Vaan melkeinpä joka kerta onkin käynyt niin, että treeni meinaa venähtää ylipitkäksi, kun alkuun päästyään ei meinaakaan malttaa lopettaa

Luulen että kuntoilusta saa eniten irti juuri tuolla tavalla, eli ettei aseta itselleen liian korkeita tavotteita. Liikunnan ilo tulee itsekseen, jos on tullakseen. Jos kuntoilu on jatkuvaa pakkopullaa ja itsensä rääkkäämistä, niin eihän sitä kukaan jaksa.

_________________


- Life is a beach and then you learn to type -

jos olet eläinihminen, ota koira!

Minä itse en välttämättä ole mikään erityinen koirafani, mutta kun sellanen meijän perheeseen kuitenkin muutama vuosi sitten ilmestyi, minun oli aivan pakko myöntää, että eläin oli mitä parasta lenkkiseuraa.

Minä ainakin henkilökohtaisesti nautin, kun näen miten iloiseksi lemmikkini tulee, kun se pääsee liikkumaan. Sama liikunnanilo kyllä tarttuu siinä ihmiseenkin.

_________________
Alakarppaus on ravinto-opillinen pelastus. Ei pidä loukkaantua, jos joku nauraa ajatuksillesi, sillä muistattehan vanhan sanonnan: 'ei helmiä sioille...'

Inhosin liikuntaa vielä jokunen vuosi sitten, mutta nyt voin jo kutsua itseäni kohtalaisen liikunnalliseksi ihmiseksi. Liikunta on siitä kummallinen juttu, että siihen jää koukkuun. Kun jaksaa alkuun raahautua lenkille (tai mitä nyt sitten ikinä päättääkään harrastaa) säännöllisesti, niin kyllä se pian iloksi muuttuu . Liikunta on myös itseluottamuksesta kiinni: kun jokin laji on tullut tutuksi ja huomaa, että hei, minähän osaan ja jaksan ja pystyn, on helpompi lähteä kokeilemaan uusia lajeja.

Yksi keino, joka minua on auttanut saamaan liikunnan osaksi elämää, on tavoitteellisuus. Kun asettaa itselleen päämääriä, tekee paljon reippaammin työtä homman eteen kuin jos vain heiluu sinne tänne ilman suunnitelmaa. Punttisalillakin kannattaa seurata niiden painojen (ja oman haban ) kehitystä tai lenkillä käydessään asettaa tavoitteeksi, että jaksaa juosta jonkun tietyn matkan tai ajan. Ilman tavoitteita on paljon helpompi jättää punttitreeni tai lenkki väliin, jos ei satu huvittamaan. Tavoite voi olla myös jotain sen kaltaista, että tällä viikolla liikun x tuntia. Itseään pitää myös muistaa palkita ja kehua tavoitteiden saavuttamisesta . (Tämä on tietty persoonasta kiinni: jos ei ole erityisen suorituskeskeinen ihminen, niin sitten ehkä kannattaa unohtaa tavoitteet ja yrittää koukuttaa itsensä liikuntaan muilla keinoin.)



Tämä on myös tärkeä pointti: ei liian korkeita tavoitteita! Joka tapauksessa se liikunnan ilo on aina prioriteetti numero yksi, ne tavoitteet tulevat sitten hyvänä kakkosena .

Niin ja välillä saa olla ihan reilusti laiska! Kaikkien ei tarvitsekaan olla mitään duracel-pupuja. Tsemppiä, kyllä se liikkuminen lähtee sujumaan! Tuo on jo hyvä alku, että haluaa tehdä asialle jotain !

Minusta erittäin tärkeä pointti tuo jaksaminen. Jos kuntopohja on heikko, niin kaikenlainen liikunta voi tuntua todella vastenmieliseltä. Kun kunto (aerobinen tai/ja anaerobinen) kehittyy, niin liikunta alkaa tuntua huomattavasti mielekkäämmältä. Ja kuten sanottua, lopulta siihen jää helposti koukkuun. Ei varmaankaan näy käy tosin kaikille.

Tavoitteiden asettelu on myös loistava tapa motivoida itseään.

Koiraidea on myös loistava, kunhan se koira ei ole mallia englanninbuldoggi, jota saa suunnilleen raahata perässä, vaikka lisäähän se haastavuutta siihen lenkkeilyyn.

kannattaa myös ennakkoluulottomasti kokeilla täysin uusia ja jopa itselleen vieraan tuntuisia lajeja. mulla on tästä ihan henkilökohtainen kokemus, kun päätin mennä kuntonyrkkeilyyn, vaikka olen pitänyt nyrkkeilyä brutaalina, aivottomien miesten touhuna.

Mutta mitä vielä, jäin heti ensi kerrasta koukkuun ja jo nyt harmittaa, että homma loppuu kesän ajaksi.

_________________
Alakarppaus on ravinto-opillinen pelastus. Ei pidä loukkaantua, jos joku nauraa ajatuksillesi, sillä muistattehan vanhan sanonnan: 'ei helmiä sioille...'

Jeh, kandee karsia ekana lajit joista ei tykkää. Mulla on aerobicit jääny tosi vähälle kun musta se on niin tylsää. Ja pyöräily on musta kans tylsää. Käyn siis punttiksella, ja tahtoisin aloittaa lenkkeilyn. Täytynee käydä Stadiumissa tms. katsomassa juoksuvaatteita kun mulla on vasta juoksulenkkarit

_________________
Ja taas mentiin!!!

Kiitos kaikille vinkeistä ja kannustuksesta!
Tuo koira olisi kiva, mutta kun ollaan allergisia niin se jää. Mietin tuossa, olisiko kenelläkään kaverilla koiraa jota voisin lenkittää...
Asun itse asiassa ihan lähellä semmoista jumppasalia (siellä on vain jumppaa, ei punttisalia lainkaan), ja mietin että jospa sitä vaikka saisi itsestään sen verran irti, että kävisi vaikka kerran viikossa kokeilemassa jotain. Ehkä siitä sitten intoutuisi...
Ostin myös Pilates-dvd:n mutta en ole jaksanut vielä aloittaa sitäkään. Katselin sitä vähän, mutta oli ehkä pikkuisen liian yksitoikkoinen.
Yhtään en ole ryhmähenkinen, ja jumpat ovat kauhistus. Mutta jospa se olisikin ihan kiva kokemus?

_________________

Aina voi kokeilla Sinne vaan! Ja muista vesipullo tai tulee paha olo! Mun eka aerobic-tunti oli kun olin 17 ja vettä en tiennyt viedä sinne. Mutta rytmikäs musa ja innostava ohjaaja motivoi, ja se oli ihan hauskaa, vaikka askelia en osannut sitten yhtään. Venyttele sitten kunnolla, vaikka kotiin tultuasi vielä kerran ettei lihaskipu tule kamalaksi!

Jumppa + sauna on loistava yhdistelmä ja olo on tosi hyvä sen jälkeen!

Näin puhun minä, jolta on mennyt maku jumppaamisesta , mutta ehkä mun onkin aika tehdä jotain muuta. Punttis + sauna on mulle loistava tapa rentoutua!

_________________
Ja taas mentiin!!!

Ylipainoisille passaa esim. rullaluistelu erinomaisesti kuntoilun aloittamisessa. Säästää niveliä hölkkään verrattuna ja tahdin voi säädellä itse. Reipas kävely ja 30-45 min uinti per kerta ovat myös suositeltavia tapoja aloittaa kondiksen parantaminen. Puntilla käymisen sijaan suosittelen body pumppia (myös miehille) jos ryhmäliikunta yhtään natsaa.

Mä en osaa rullaluistella Ja uimapukuun en vielä kehtaa tunkea ihrojani.

_________________
Ja taas mentiin!!!

Uimahalli on siinä mielessä terveellinen paikka, että siellä todella näkee ihmiskehon monimuotoisuuden. Vaikka kuinka kokisi itsensä paksuksi, on erittäin epätodennäköistä se, että sattuisi olemaan uimahallissa olevista ylipainoisin...

Täydellisiä kehoja toinen toisensa jälkeen tykittävät mainokset ja naisten/miestenlehdet oikeasti vääristävät kuvaamme todellisuudesta. Uimahalli on erinomainen paikka käydä päivittämässä oma skanneri todellisuuden tasolle. Suosittelen kaikille.

Sitten esim. ripeä 45-60 min kävely on hyvä vaihtoehto. Kohti kevyttä hölkkää mentäessä harjoitteluohjelma on jo paikallaan. Sellainen löytyy esim. täältä.

Ylipäätänsä helpoin tapa aloittaa liikkuminen on tehdä se hyötyliikunnan kautta. Esim. työmatkat kävellen tmv.

Varmasti vaikuttaa yksitoikkoiselta jos DVD:tä katselee ja sen tahdissa yrittää tehdä omin nokin. Nimittäin pilates on todella tolkuttoman ja uskomattoman vaikeata ja jos siihen haluaa päästä jyvälle, niin ehdottomasti peruskurssin kautta. Eikä peruskurssillakaan vielä opi juuri mitään . *yrittää psyykata itselleenkin sitä pitkää pinnaa jonka pilatekseen perehtyminen vaatii* .

Mutta siitä se liikuntaharrastus tosiaan lähtee, että miettii sen mieleisen lajin. Jos ei sitä miettimällä löydy, niin sitten vaan rohkeasti kokeilemaan erilaisia juttuja .

_________________
Pituus 158cm, paino 1.1.2006 76,8kg. Syytä pienennykseen siis on!
Helmikuu, Maaliskuu

Aerobicissa törmäilin muihin, spinning tuntui typerältä ja se ohjaaja ärsytti, punttis oli tylsää ja siellä soi aina huono musiikki, lenkkeily on ihan ok, uinti on tylsää hallissa, järvessä ihan mukavaa...
Ylitse muiden: taistelulajit.. Mulla oli aika huono kunto kun aloitin,
mutta se nousi ihan uskomattoman nopeasti normaaliksi ja sitten jopa kohtuullisen hyväksi. Tärkeää lajissa oli se, että isokokoisena pärjää alkeiskurssilla ihan ok. Liikkeet on helpohkoja, ja kun edes yrittää tehdä kaikki, lihakset kasvaa ihan huomaamatta. Henkisestä puolesta puhumattakaan. Mä nautin kun saan selkeät ohjeet, enkä joudu ajattelemaan turhia asioita. Stressi poistuu, henki lepää ja kroppa saa liikuntaa.. Jep, jep..

_________________

Naapurissa sijaitsee jumppasali, jossa nyt kesän aikana on myös kuntosalitunteja. Käväisin siellä pari pv sitten, ja kyllä nyt on joka paikka jumissa!! Huomaa, ettei ole pitkään aikaan tehnyt mitään. Ajattelin, jos saisi nyt käytyä pari kertaa viikossa, ja ehkä sitten joku kerta voisi innostua vaikka menemään pumppiin.

_________________

Oma elämänohjeeni:
Kaikki kävely ilman koiraa on turhaa!

Puolitoista vuotta olin ilman koiraa, mutta nyt mulla on uusi vaavi.
Iita on vasta 3kk, joten mitään pitkiä lenkkejä ei vielä harrasteta.
Aloitellaan varovasti molemmat.

Muuta liikuntaa en sitten harrastakaan.

_________________

Mulla tuo vesijuoksu on kestänyt pisimpään,
kun olen jotain alkanut harrastamaan.
Mulla vaan on se ongelma,
että kun laihdustusliikunta ryhmä
yleensä kestää sen 10-12 kertaa ja loppuu,
mun liikuntakin loppuu.
Musta ei ole menemään sinne yksin,
eikä se ole ees kivaa yksin.
3-4 kertaa menee jotenkuten.
mutta olen vissiin niin seurankipeä,
että tartten juttukaverin,tai ohjaajan mukaan,
jotta altaassa viihtyisin.
Tunti on yllättävän pitkä aika sahata altaan
päästäpäähän ittekseen omissa mietteissä.
Enkä muuten mene halleihin uimaan kun aamulla,
heti hallin auetessa,silloin sieltä kerkee pois,
ennenkuin toisinaan todella ajattelemattomia ihmisiä sinne tulee.
Suihkussa alstomana ihmisten tuijotettavana
ei todellakaan ole hauskaa olla,
eikä kaikki tyydy supisemaan,vaan kailottavat niin,
että muutkin kääntyvät katsomaan.
Minulla on ihan omakohtainen ikävä
kokemus asiasta ja se sai kertaheitolla
välttämään isoja halleja ja ihmisten aikoja.
Muutoinkaan,kun itsetunto on nollilla,ei tuijotus
ja kommentit tunnu mukavalta.
Siispä sanomattakin on selvää,
että uimarannalle minua ei saa kirveelläkään uhaten,
vaikka asun aivan uimarannan vieressä.
Aamu,myöhäinen ilta ja yö ovat sitä minun aikaa,
paitsi että en uskalla mennä järveen yksin,
niin hyvä uimari en ole ja juoksuvyöstä ei siinä ole apua,
kun jalkoihin voi tarttua jotain ja sitten saan paniikkikohtauksen.
Vesijuoksu on kyllä lajina aivan ihan,
sillä se kuluttaa n.500 kcal tunnissa ja ei rasita selkää,
ei tule hiki ja vauhtia voi säädellä mielensä mukaan.
Suosittelen kaikille,jotka kärsivät selkäkivuista kävelyllä,
vesijuoksua voi harrastaa tulematta kipeäksi.

_________________
Karppaus aloitus su 19.6.2005
[url=http://www.TickerFactory.com/]

[/url]

Tuohon uimahallikeskusteluun oman korteni kantaen: Sitä jotenkin kuvittelee, että muut katsovat siellä suihkuhuoneessa tarkkaan toisten läskejä, selluliitteja ja raskausarpia (siis naisten tapauksessa ), mutta onkohan se oikeastaan edes näin? Itse en ainakaan häveliäänä kehtaa muita tuijotella.

Itsekin liikuntakärpäsen puremaa odotellessa... Edellisen kerran olen tehnyt vatsalihasliikkeen varmaan 2002 ja aamulenkillä olen käynyt ehkä tuossa vuosituhannen vaihteessa.... Nyt kun kilot on aikalailla kurissa, voisi liikunta maistuakin paremmin, ei ehkä hengästy samalla lailla jne.

_________________
Hiilareista tietoinen 1.1.2005 lähtien.