karppaus.infon arkistoitu foorumi

tulin nyt pikaisesti nettiin. alkoi sen verran ottamaan päähän appiukon kommentit, vaikka hänen poikansa henki onkin ollut hiuskarvan varassa.
Eli mieheni sai ma-illalla aivoverenvuodon. Illan tapahtumat tapahtui nopeasti 20.30 itse tulin kotiin ja ambulanssi haki miehen sit jo 22.30. Tilanne näytti todella pahalta ja itsekin jo luulin että peli on menetetty. mies vietiin polille ja siellä saatiin diagnoosi ja meille vain kerrottiin että mikä tilanne on. Että turkuun viedään ja ehkä leikataan.
No, nyt on vasta keskiviikko: mitään leikkausta ei ole tehty ja PUHUINKIN JO MIEHEN KANSSA! eli näillä näkymin kaikki hyvin. Tietenkin on vielä pitkä toipuminen mutt amulle riittää tällä kertaa tämä! päivä kerrallaan eteen päin. Vaikea on uskoa että oikeesti ollan nyt tässä kohtaa ja mies on selvinnyt! ihan uskomatonta. Viimeksi olen nähnyt hänet nukutettuna ja letkuissa.

No, arvatkaa vaan että nyt tää on SEN ATKINSIN SYYTÄ! ja tänä aamuna viimeksi appiukko sanoi että: "lakkaa säkin jo syömästä tota suklaata, ja alat syömään normaalisti" Mä söin aamupalaksi palan 70% suklaata, maitokahvia, munaa ja avokadon. Kai mä nyt oon sit seuraava sairaalassa!!!?? Voi että laittaa kyllä vihaksi. Ja kun todellisuudessa mieheni ei oo ees ollut viime aikoina kovin karppi vaan on syönyt leipää, jäätelöä, suklaata ja aika lailla normiruokia. kukaan ei vaan usko sitä. Eli syynä ei tietenkään voi olla KORKEA VERENPAINE, STRESSI, HULLUNMOINEN URHEILU (25km pyöräilyä joka päivä, pari-kolme mertaa viikossa punttis siihen päälle jne). V*TU!!!! Tottakai miehen olis tätynyt syödä niitä verenpaine lääkkeitä ja ottaa rauhallisemmin, mutta kun kaikki tuntui olevan suht hyvin. Laihtumista tapahtui ja olo oli kevyempi. TOSIN viimeaikoina hän valitteli niskojaan kovasti, ja pääkin oli kipeä. Liekö sitten näitä oireita?

Noh. mun olo alkaa helpottaa, mutta vetää niin kiukkuiseksi tollaiset "syytökset"!!! Mä sanoinkin suoraan appiukolle, että jos tää ruokavalio vaikuttais sillä nagetiivisimmalla tavalla mitä kuvitellaan niin siellä aivoissa olis ollut TUKOS eikä vuoto!

No, jos viittitte niin kertokaa jotain kokemuksia tai tietoa tai muuten voisitte ottaa kantaa (ihan mitä vaan mitä tulee mieleen). mä en oo paljon jaksanut netistä kuuklettaa asioita. yritän saada voimia TYÖTÄ tekemällä. ja ihan hyvältä on tuntunut. Katsomassa en oo viä käynyt ku matkaa turkuun on parin tunnin matka. mutta huomenna menen. Enkä ole sitten hoitajiltakaan kysellyt tulevaisuudesta, kun oon aatellut että päivä kerrallaan ja kai ne sitten ajan kuluessa kertoo.

*huokaus*

etanainen

p.s. palailen viimeistään illalla linjoille.


muoks. to 29.5. muutin otsikkoa vähämmän huomiotaherättäväksi.

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

Eipä ole kokeumusta eikä vinkkejä, mutta tuo lienee aika tyypillinen reaktio, kun tulee tommoinen sairaus ja on tämmöinen ruokavalio....ihmisten tietämättömyyttä. Ja ainahan sitä on taipumus haluta löytää asioille jokin selitys. Jos ei muuta, niin ruokavalio sitten.

Voimia kuitenkin!

p.s minkä ikäinen miehesi on?

Nuoren ihmisen aivoverenvuoto johtuu usein aivoverisuonen seinämän synnynnäisestä heikkoudesta. Siihen tulee pullistuma mikä sitten jossain vaiheessa puhkeaa. Siinä ei ruokavalion rasvat tms vaikuta suuntaan eikä toiseen. Verenpaine tietysti edesauttaa puhkeamista. Atkins laskee verenpainetta, joten ruokavalio on saattanut olla eduksi. Tämä oli maallikkokatsaus, ulkomuistista .
Onneksi toipuminen on jo lähtenyt käyntiin, se on hyvä ennuste. Voimia. Appiukolla lienee tullut normaali reaktio järkytyksen jälkeen. Etsitään syytä, miksi näin kävi. Ohimenevä ilmiö, todennäköisesti. Olette kaikki vielä järkyttyneitä, tulee sanottua mitä sylki suuhun tuo. Parempi että purat tunteitasi tänne ja hillitset itsesi sukulaisten kanssa .

_________________
on kolmenlaisia ihmisiä,niitä jotka osaavat laskea ja niitä jotka eivät osaa..
perj. 13.4 -07 83,5kg

Voimia ja jaksamista etanaiselle.

Mauton reaktio appiukolta.

tulinkin sitten heti, kun otin koneen töihin mukaan. en voinut olla ilman...

mies on 32. ja tosiaan jo 10 vuotta sitten saanut korkeaan verenpaineeseen lääkityksen. karppauksen ja laihtumisen myötä paineet hellitti ja olo tuntui hyvältä. no, ei olis pitänyt jättää lääkkeitä pois, vaikka ne sivuvaikutuksia aiheuttikin. Ainakin olis voinut kysyä lääkäriltä että olisko muita lääke-vaihtoehtoja tai jos ottain jotain miedompaa. Ruokavalio siis auttoi ja alakarpilla hän voi todella hyvin. Viimeisinä kuukausina hän on kuitenkin ollut aika yläkarppi ja varmasti paineet nousseet joka syystäkin! eli olis pitänyt taas aloittaa se lääkitys.
No, mutta tilanne näyttää hyvältä.
Itse en tosiaankaan karppausta pidä mitenkään syynä tuohon vuotoon. Tiedän että karppaus mieluumminkin laskee paineita.

Edelleenkin karvat nousee appiukon takia pystyyn! miten voin hillitä itseni? tekis mieli aloittaa vuosisadan sota häntä vastaan. Se nyt ei oo mitenkään järkevää, mutta ku en usko että appi siitä mielipidettään muuttaa!

Mieheni varmasti jatkaa syömisissään jotain sakaruokavaliota, eikä se mua haittaa. kunhan hengissä selviää. Ja uskon ettei hänkään mun karppaustani ala kauhistelemaan - sen verran ollaan kuitenkin asioita tutkittu ja niistä puhuttu aiemmin.

ÄÄH! mul on sellainen vika että mun pitää saada näyttää ETTÄ MÄ EN OLE VÄÄRÄSSÄ! mä en halua olla mikään syntipukki tai "pojan tappaja". vaikka eihän ne nyt sillai varmaan ajattele, mutta kaikenlaiset vihjailut varmaan jatkuu. Eikä appiukolla oo varmaan aikomustakaan ottaa asioista edes selvää; hänkin on yhtä oikeassa - tietenkin. Tietenkään kenenkään henkeä väärässä tai oikeassa oleminen ei palasta. Mutta silti mä en kestä kun musta tuntuu että mun päällä on nyt sellainen varjo. se tuntuu tosi pahalta.

......

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

Suosittelisin tueksi, avuksi (ja vaikka aseeksi jos on pakko) tuoretta kirjaa aivojen hyvinvoinnista, eli "Brain Trust Program". http://www.google.fi

_________________
"Nature must be obeyed, not orthodoxy."
(Weston Price)

Myötätuntoisia ajatuksia ja voimia sulle Etanainen !

Mulla on toi sama vika "haluan osoittaa etten ole väärässä" ja sit kun siihen lisätään vielä aika ponnekas puhetyyli, niin se tulkitaan melkein aina tappeluks, eikä tosiaankaan mun eduks!
Enkä mä ole tappeluastetta lähelläkään, halunnut vaan keskustella asioista...helevetti..kyllä siinä sit jossain vaiheessa rupeaa pinna kiristymään jos ei saa edes omaa kantaansa ilmoille toisen ollessa ehdottoman oikeassa!
Kuuntelemisen taito puuttuu aika monelta!

Olen kiinalaisessa horoskoopissa tulikukko, joten osaan kyllä halutessani "nokkaista" niin, että tuntuu ja joskus niin käy vaikken haluisikaan, se vaan lähtee ennenkuin ehtii edes tajuta.. joten ei tässä näy pyhimyksen renkaita pään päällä!

Toivottavasti kaikki menee teillä edelleenkin positiiviseen suuntaa..
Jos jaksat niin, anna appiKukon kiehua liemissään.
-takkis-

_________________
Naura ongelmillesi, niin kaikki muutkin tekevät

Voimia Etanainen!!!

_________________
Karppi, since 2005

Voi etanainen!
Aivohalvaus, oli sen syynä sitten verenvuoto tai infarkti, on aina vakava tapaus, jonka hoidossa nopeus on valttia.
Nyt ei auta miettiä mennyttä eikä syytellä ketään mistään. Tapahtunut on tosiasia, siitä on lähdettävä, ja katse suunnattava tiukasti tulevaan. Siellä se elämän itu on.

Kerroit jo jutelleesi miehesi kanssa, sehän on hyvä merkki. Tiedätkö muuta hänen tilastaan; pystyykö syömään itse, istumaan, liikkumaan omin avuin...onko kuntoutus jo aloitettu...
Tee itsellesi oikein lista asioista, jotka askarruttavat sinua, niin että voit sitten sairaalassa lääkäriltä/hoitajilta kysellä.
Sinä ja miehesi (ja lapsenne, jos teillä heitä on) tarvitsette nyt kaikki voimanne ja positiiviset energianne selviytymiseen, riidat ja syyttelyt ovat turhaa negatiivista energian tuhlausta.
Tiedän, että kun on peloissaan ja hädissään jonkun tuntemattoman edessä, sanoo helposti semmoista, mitä ei tarkoitakaan, mutta yritä ajatella, ettei sinun tarvitse alentua sille tasolle.

Tilanne on tuttu minulle sillain, että mieheni sai aivoinfarktin v.-95. Selviytymistaistelu oli ankara ja pitkä, mutta hän kuntoutui, joskaan ei työkykyiseksi, niin hyvinkin ihmisarvoista elämää eläväksi ihmiseksi. Ja kun hän kolme vuotta sitten poistui toisille tähdille, ei sillä ollut mitään tekemistä sen infarktin kanssa.

Muista pitää huolta itsestäsi. Muista syödä, vaikka väkisin, koeta nukkua, vaikka lääkkeillä, jos et muutoin unta saa ja koeta myös löytää aikaa ja voimia ulkoiluun. Ne ovat ne ulkoiset peruspilarit joita tarvitset jaksaaksesi henkisesti. Sinä olet tässä vähintäänkin yhtä kovilla - tekisi mieleni sanoa, vielä kovemmalla - kuin miehesi. Siksi itsestäsi huolehtiminen on äärimmäisen tärkeätä.

Jos haluat, voit lähettää mulle yxäriä tai voin yrittää täällä palstoilla auttaa ja rohkaista sinua. Sinä tarvitset nyt ympärillesi ymmärtäviä sieluja ja kannattelevia käsiä, et riitaa ja vihamielisiä sanoja.
Lähetän sinulle voimia ja halauksia!
Olet ajatuksissani.
lillis

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Voimia täältäkin! Läheisissäni on usealla takana aivotapahtumia ja juuri aneurysman puhkeaminen on niitä, joille ei juuri elämäntavoilla itse mitään voi. Tarkemmin voit varmasti keskustella miehesi neurologin kanssa, joka sitten selvittää tarkalleen mitä ja miksi näin tapahtui.
Koska eilistä ei enää takaisin saa ja miehelläsi oli onnea mukana, jotta tilanne saatiin nopeasti haltuun, uskon että tulevaisuus näyttää hyvältä kaikkinensa. Nuorelle miehelle on aina kova pala sairastua, mutta myöskin loistava tilaisuus kuntoutua ja hänellä mitä ilmeisimmin on hyvä fyysinen kunto. Tsemppiä hänelle!

Mitä tulee appiukkoosi, niin suosittelen, että suljet silmät ja korvat hänen syytöksiltään. Toisilla meistä on tapana aina hallitsemattomien tapahtumien jälkeen jossitella ja etsiä jotakin konkreettista syytä, jotta ei tunnu että on täällä aivan "omillaan". Sillä toisilla on tapana järkiperäistää ja etsiä syytä aina konkretiasta, jotta ei tarvitse ajatella henkisiä asioita ja tunteellisuuden peittämiseenhän tuo ilmeisesti liittyy, ei uskalleta olla elämän edessä heikkoina. Kyllä se ajan kanssa helpottaa, suljet korvasi, ja teet juuri niinkuin nyttenkin on hyvältä tuntunut. Sinä et ole vastuussa miehesi tekemisistä tai syömisistä, sinä et koskaan ole lusikkaa hänen suuhunsa pistänyt eikä sinun pidä nyttenkään antaa appiukollesi tässä periksi. Aikuinen ihminen kantaa itse vastuun teoistaan, olipa se lääkitys, urheilu, ruokavalio tai mikä tahansa. Tilanne siis mielestäni vaikuttaa enemmän mielipahan purkamiselta kuin tosiasialliselta mielipiteeltä.

Oikein paljon tsemppiä ja voimia ja haleja sinne teille tuntemattomille! Jokainen päivä on uusi ja ihmeitä tapahtuu kuitenkin ihan jatkuvasti. Älkää antako lääkäreiden tai muiden hoitohenkilökuntaan kuuluvien pilata päiväänne, vaan nähkää kaikki kuitenkin uutena alkuna.

Jos haluat voit yksäröidä, minulla on rutkasti kokemusta aivotapausten läheisenä...

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

oi kiitos kaikille vastanneille! tulipa hyvä mieli tän kaiken keskellä. vaikka tietty saitte nyt asian oikein konkretisoitumaan...
Puhuin taas uudestaan miehen kanssa. ja ainakin jostain lauseista huomasin että kyllä se siltä samalta mieheltäni kuulostaa. pelkään kyllä vieläkin että jos se vuoto aiheuttikin jotain pysyvää muutosta ajatuksen puolella; pahimmassa tapauksessa pelkäsin että koko ihminen muuttuu.
no, mut mitäs mä sit mitään arvuuttelemaan ku en tosiaan oo mitään tarkempaa tietoa kysellyt, ku oon aatellut ottaa päivän kerrallaan.
mä oon yrittänyt aatella et tää tosiaankin on UUSI MEHDOLLISUUS meille ja tietty miehelle itselleen eniten! ja mies sanoikin että ei kannata hänen isästään välittää - niin arvasinkin että hän sanoo. Mä oon tosi vähän ollut vakavasti sairastuneiden tai sairaiden kanssa. TAI jos oon ni ne on ollu mun äiti ja sisko... Enkä oo heihinkään osannut mitään kunnon kontaktia luoda. ei olla puhuttu heidän sairauksistaan tai mistään muustakaan. Joten mulla on nyt vähän vaikeuksia kohdata tuo mun mies. Vaikka eihän se mikään suoritus ole ja mä saa olla oma itseni ja vaikka itsekä tai nauraa tai olla sanomatta mitään. Pelkään etten osaa näyttää sitä että oikeasti välitän


... itku tulee taas. mut hyvää sekin kai tekee.

En nyt jaska yksäriäkään kirjoittaa ku en tiedä mitä kysyisin tai miten aloittaisin.

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

Voimia todalla kovasti!
Itse olen hoitoalalla töissä ja tuollainen hädän hetkellä syyttely on liiankin tuttua. Omaiset uhkailevat helposti jopa oikeusjutuilla hätääntyessään. Kun ei ole itsellä osaamista ja tietämystä asioiden oikeista taustoista. (Esim appesi nyt kuvittelee syömisten aiheuttaneen tämän miehesi aivoveren vuodon)

Toisten on pakko vaan saada purkaa pahamielensä syytellen muita.
Ja tavallaan tuos sinun käskyttämisesi olla syömättä suklaata ja alkaa syödä "kunnolla" (apen mielestä) saattaa kieliä myös huolesta sinunkin puolestasi.
Helpompi vaan on äksyillä kuin kertoa että hei rakkaat "nuorempi polvi" pelkään että menetän teidät ja olette minulle tärkeitä!

Liian usein hyvät sanat juuttuvat kurkkuun ja pelottavalle asilla on äkkiä keksittävä selitys että sen saisi jollainlailla "työstettyä"- Onhan se aika rankkaa "uskaltaa" antaa itsensä ajatella, että meidän jokaisen jokainen hetki voi olla se viimeinen ja kaikkia asioita ei vaan pysty selittämään....

_________________
When life hands you lemons make lemonade and find someone else who life handed vodka to, and have a party.

Ole vaan, etanainen, ihan oma reipas itsesi. Ja jos miehesi kuulostaa omalta itseltään niin hän myös on sitä . Sairaalaympäristö tuntuu tottumattomasta oudolta. Siellä työskentelee kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisen ihmisen ongelmat ja ilot. Valkoinen vaatetus on ikäänkuin suojana raskasta työtä vastaan. Voit kysyä mieltäsi painavia asioita ja puhua ihan vapaasti heidän kanssaan. Jotkut voi olla vähän töksähtäviä mutta meitä on moneksi . Oletkohan ihan pienenä joutunut kohtaamaan jonkun sairastuneen ja se olisi säikäyttänyt sinut, lapsihan ei voi ymmärtää miksi ihminen on yhtäkkiä ihan outo?
Kyllä sinä pärjäät, vielä on shokki päällä, asiat selkiintyvät pikkuhiljaa. Anna itsellesi aikaa rauhoittumiseen. Voimia

_________________
on kolmenlaisia ihmisiä,niitä jotka osaavat laskea ja niitä jotka eivät osaa..

perj. 13.4 -07 83,5kg

Enpä voi muuta sanoa, kuin Yritä Jaksaa etanainen! Ja kuten aikaisemmissa viesteissä sanottiin, pidä huoli myös itsestäsi, koska miehesi tukeutuu kuitenkin sinuun, ja Sinä tarvitset Voimia kahden edestä !

PS. Kaipa minunkin pitäisi pitää parempi huoli paineista, mitata arvoja, pillereitä nyt syönkin. Oli hyvä muistutus...

PSPS. Sairas ihminen kaipaa ENITEN MYÖTÄTUNTOA, muutoin ole oma itsesi!!!

_________________
Paluu Luontoon!

Etainen, lähetän sulle virtuaalihalauksen ja tsempitän sua täältä!
Muista tosiaankin hoitaa itseäsi, kuten lillamariakin sanoi, siten jaksat paremmin

_________________
UUSI ELÄMÄ 9.5-05
joka karkaillut vääriin lammikoihin välillä
Karppi nro 1376

Voimia! Mä tiedän tapauksen, joka ei päättynyt yhtä onnellisesti. Joka päivästä saa olla Luojalle kiitollinen, että saa terveenä elää. Kun jotain näin dramaattista tapahtuu, niin sitä ymmärtää miten hiuskarvan varassa se elämä joskus on.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

mullakin on kokemusta aivotapahtumista, vuosi sitten löydettiin nimittäin aivokasvain päästäni, hyvänlaatuinen aivokalvokasvain, mutta iso. leikkaus tapahtui joulukuussa, etukäteen oli povattu kauheita seurauksia, jopa trakeostomia, eli reikä henkitorveen jos nielu halvaantuisi, kasvohalvaus oli myös mahdollinen sekä hartiahermon halvaus, ja äänihuulihalvaus. pelkäsin puoli vuotta.mitään harmeja leikk. ei kuitenkaan tullut, 12 tuntia kesti ja 2 kirurgia teki millintarkkaa työtä. leikk. meni hyvin, ja nousin jo seur.päivänä ylös, ja viikon kuluttua kotiin, lääkäritkin ihmetteli nopeeta toipumistani, sanoivat sen johtuvan peruskunnostani joka oli hyvä. olen liikunta-addikti ja 6 kk ennen leikk. liikuin todella paljon, vaikka selkävika onkin kivulias ja rajoittaa menoa. vesijuoksua ym.
kyllä noi aivojutut pelottaa, sille ei voi mitään, itse kävin ennen leikk. terkkarissa juttelemassa ahdistuksestani psykiatrisella sair.hoitajalla. sieltä saa kriisiapua, jos etanainen siltä tuntuu. ne on vaitiolovelvoll. ja ammattiauttajia.
leikk. seurauksena lähti kuulo toisesta korvasta melkein kokonaan ja jäi loppuiäksi kova tinnitus, jonka kanssa pitää vaan opetella elämään, sille ei voi mitään. toivon vaan ettei kasvain uusiudu, mahd. on 35 %.
toivon sinulle etanainen, ja miehellesi voimia ja mielenrauhaa, ja miehesi pikaista parantumista.meillä on huipputason aivokirurgit varsinkin töölössä.-

kiitosta taas kaikille. ihanaa kun ootte täällä käyneet - kyllä lämmittää mieltä!

kyllä on juu ihan uskomatonta, että mies on noinkin hyvin selvinnyt. tänään menen tosiaan katsomaan. jännittää tosi paljon.
yritän olla oma itseni - kauaahan siinä ei kai voi viipyä.

palaillaan.

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

Töölössä minun isäni leikattiin vaikeaan paikkaan tulleen aivoverenvuodon jälkeen. Toipui täysin, ja on parhaillaan täydessä työssä ulkomailla 69-vuotiaana.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Voimahaleja sinulle ja miehellesi, etanainen.
En jaksa nyt pal mitään postata, oli ihan raivotautinen työpäivä, mutta huomenna sitten!
Ja kerro siitä sairaalareissustakin, sitten kun jaksat.
Muista, ettei Jumala sulje kaikkia ovia avaamatta ainakin yhtä uutta ikkunaa.
Ajatuksiin!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!