karppaus.infon arkistoitu foorumi

No niin, kuten jo elsin ketjussa uhkailin, päätin palata warriorille uusin eväin. Eli kirjaimellisesti siis muutan vähän toimintamalliani, sillä elsin esimerkistä ainakin kuvittelen löytäneeni mahdollisen syyn päivällä vaivanneeseen nälkääni.

Olin viime keväänä pari kuukautta warriorilla, ihan menestyksekkäästi, mutta jakson loppupuolella minua alkoivat vaivaamaan ikävät näläntunteet aamulla ja päivällä. Ja koska olen itselleni lempeä, nälän kärsiminen sopi huonosti reseptiin, vaikka muuten soturointi tuntui unelmien täyttymykseltä. Harmistuneena, mutta nälän pelottamana siirryin siis kolmen aterian zone-tasapainotettuun karppiin.

Mutta mutta, löysinkö siis ratkaisun ongelmaani? Epäilen nimittäin, että nälkäilyni syy saattaa löytyä juurikin sellaisesta näennäisesti pienestä ja harmittomasta tekijästä, kuin pitkin aamua ja päivää juominen. Etenkin kun juomat olivat veden lisäksi paljolti kermakahveja ja maitoteetä ja lisänä vielä vähän pähkinöitä silloin tällöin.

Lähden uuteen yritykseen siis sillä muutoksella, että elsiä imitoiden rajoitan myös juomisen "aterioille" eli aamupalalle, lounaalle ja sitten illan varsinaisen aterioinnin yhteyteen. Lähtölaukaus tälle uudelle kokeilulle oli tänään, eli aamulla kumosin puolisen litraa laihaa teetä hunajaripauksella ja lusikallisella partaäijää. Nälkä ei vaivannut, muuta kuin hetki sitten eli juurikin lounasaikaan. Join siis nelisen desiä vettä ja maitokahvin. Saapa nähdä oliko maitokahvi erehdys, mikäli olisin hieman suonut ajatusta asialle etukäteen, en olisi sitä varmaan juonut.

Vielä loppukaneettina lukijoille: en laihduta, edelleen ylläpidän, etenkin kun tiivistyin tuossa kuluneen syksyn aikana takaisin entisiin mittoihin (viime kevättalven pienen pyöristymisen jälkeen). Älkää kysykö mistä tiivistyminen johtui, en todellakaan osaa sanoa. Söin ihan samaan tyyliin kuin ennenkin ja stressasin tai olin stressaamatta entiseen malliin. Soturointia haluan noudattaa siksi, että se sopisi kuin nenä päähän tähän elämänasenteeseeni. Eli huolettomaan ja nautiskelevaan. Kaikki tiukistelijat siis lukekaa tarinoitani kyseinen seikka mielessä!

Okoo, eli tietoja syömisistä ja yleisestä voinnista:

Eilen sen maitokahvin jälkeen tuli siis nälkä, taitoin siltä kärjen muutamalla mantelilla ja palalla tummaa suklaata. Pieni tyhjyyden tunne jäi silti vaivaamaan, liekö psykosomaattista vai viestiikö että edellisen illan eväät eivät riittäneet/olleet oikeanlaatuisia?

Kotiin tultua söin alkupalaksi porkkanan (ei ollut aikaa tehdä isompitöistä eturuokaa), pääruoaksi porsaansuikalekasviswokkia kermaisessa kastikkeessa sekä yhden keskikokoisen kesäkurpitsan voissa paistettuina kiekkoina. Nam. Jälkkäriksi söin miehen synttärikahvien kanssa palan piirasta ja piparin. Ei ollut hyvää, käsittämätöntä, että kuvittelin olevan jotenkin sopimatonta kieltäytyä.

Iltapalaksi söin palan mustaleimaa, kuivatun luumun ja pikkupalan kovaa jälkiuunileipää reilulla voikerroksella.

No tänä aamuna join taas puoli pannullista teetä hunajaripauksella, nelisen desiä vettä ja nappasin d-vitamiinin, jonka huuhdoin alas partaäijä-lusikallisella. Kaikeksi harmikseni joudun toteamaan, että on nälkä ja väsyttää hieman. Epäilen syyksi elisen loppuillan ravinnon vääränlaista sisältöä, mutta en osaa varmaksi sanoa. No, kohta juon seuraavan aterian, eli kunnon maitoteen ja vettä. Katsotaan, että häviääkö nälkä vai turvaudunko jälleen muutamaan manteliin.

Illan aterioita säädän sen verran, että yritän lisätä rasvan määrää ruoassa ja tietysti tärkkelyshiilareita tulee huomattavasti vähemmän kun ei ole mitään pokkurointia tiedossa. Proteiinia sain mielestäni riittävästi, en näe tarpeelliseksi sen osuutta lisätä. Huomenna samaan aikaan olen taas kokemusta rikkaampi, eli saa nähdä miten nuo muutokset vaikuttavat vointiin. Kunpa nyt keksisin mistä tuo nälkä johtuu...

No niin, nyt vähän katsausta kuluneen viikon soturointiin. Nälkä ei pahemmin vaivannut enää keskiviikkona ja eilen, mikä voisi olla seurausta tiistain ja keskiviikon ilta-aterioiden selkeästä rasvapainottamisesta. Lisäsin siis voita tyyliin iltapalana toimineiden leikkeiden ja juustosiivujen väliin ja söin pelkästään aterian kasviksena toimineiden parsojen kanssa varmaan sen 50 grammaa voita. Myös kahvit jätin hyvin vähiin - en siis kokonaan pois. Tein niin, että lounaalla lämmitin mukissa aimo annoksen täysmaitoa ja lorautin sekaan kahvia enintään 1/3 mukin sisällöstä. Lisänä söin pari mantelia, päätin pitää niidenkin määrän varsin pienenä, jotta en sotkisi elimistön toimintaa liikaa.

Tänään aamulla tuli sitten poikettua normista, eli söin aamulla leikkelesiivun ja juustosiivun partaäijälusikallisen lisäksi, sekä useamman lasin vettä, mutta teetä en ehtinyt keittää. Lisäksi join maitokahvin joskus 10 aikaan palaverissa. Äsken join sitten ateriani, eli vettä pari lasia ja maitoa kahvilorauksella, pari mantelia ja pala tummaa suklaata. Näillä syömisillä olo on täysi, eli ihan niinkuin olisin syönyt enemmänkin.

Nälkä siis poistui pääosin, mutta tilalle tuli sekä eilen että toissapäivänä vaivannut pään kivistys ja väsyneisyys illalla, pääaterian jälkeen. Eilen sitten pohdin, että voiko tämä olla ketoosioireita? Varsin mielenkiintoista. Eli en nyt tee vielä sitä johtopäätöstä, että varsinainen soturointi olisi sopimatonta vaan seuraan vielä viikonlopun yli, että jatkuvatko päänsäryt ja vetämättömyys. Mikäli kyseessä on tosiaan ketoosioireet, niin niidenhän pitäisi tod. näk. haihtua lähipäivinä.

Jännää, mulla on aikaisemmin ollut epäilyksiä, että onko tämä mun kroppani pitkäaikaisesta vhh-elämästä huolimatta sopeutunut riittävän hyvin rasvapolttoiseksi. Huono nälänsietokyky, josta olen kärsinyt myös vhh:lla voisi nimittäin viitata tähän. Saapa siis nähdä, että miten käy viikonloppuna.

Mä olen kyllä ollut todella passiivinen tämän ruokapäikyn pitämisen suhteen viimeaikoina. Noh, poikkileikkauksena voisi sanoa, että helpompaa ruokailutapaa saa hakea, ehdottomasti. Pidän suunnattomasti ilta-aterioinnista ja siitä, etten tarvitse eväitä. Nälkäongelma kuitenkin matkustaa näköjään mukana, sillä vaikka ajoittain on päiviä, jolloin maha ei kurni niin toisaalta on niitäkin päiviä, jolloin ihan tosissaan nälättää. No eihän siitä tietysti ongelmaa tarvitse tehdä -> jos tulee kova nälkä, niin sitten syön sen verran että nälkä tyrehtyy.

Taidan pitää tästä yhä vaan kiinni. Pienet sammutusoperaatiot aamupäivällä, vieläpä karpaten, eivät varmasti tee soturoinnistani epäterveellistä. Kirjoittelen taas aiheesta lisää kun jotain akuutimpaa tai muuten vaan minusta mielenkiintoista ilmenee.

Mielenkiintoista lukea tätä, itsekkin soturina juuri aloittanut (tai pidempäänkin ollut, vahingossa). Mulle on jotenkin hirveän luontaista olla syömättä päivällä ja melkein juomattakin joten tämä on helppoa. Pitää vain muistuttaa itseään juomisesta. Allekirjoitan täysin tuon että ehdotonta plussaa on se että eväitä ei tarvitse miettiä, olen laiska lähtemään ruokatunnilla kauppaan ja työpaikan ruokalassa hinta-laatusuhde karppaukseen nähden on vähintäänkin kyseenalainen. Sitäpaitsi tykkään tehdä ruokaa ajan kanssa iltaisin, ja syödä myös

Tsemppiä sulle ja toivottavasti kertoilet joskus miten menee

Mun soturointiini kuuluu tällä hetkellä seuraavaa:

Aamut starttaavat parilla isolla lasillisella vettä ja yhdellä lasillisella maitoa. Lisänä otan tällä hetkellä vielä d-vitamiinia ja sitten myös magnesiumia, sillä tämä on mun migreenikauteni. Ei ole tullut kohtaustakaan toistaiseksi!

Kute aiemmin olen maininnut, mulla on nälän kanssa ollut ongelmia niin kauan kuin muistan. Ongelma häviää toisinaan, mutta edelleenkin usein nälkä kolkuttelee puolelta päivin. Tämän seurauksena on joskus keskittymiskyvyn ja energiatason valitettava lasku, mikä ei ole hyvä asia kesken työpäivän, joten näiden pahojen päivien varalla kuljetan nykyään mukanani töihin pähkinöiden lisäksi jotain erittäin rasvaista lihaa pienen palasen. Sen ja maitokahvin turvin selviän kyllä puolenpäivän jälkeen mainiosti illalliselle asti.

Tämä systeemi tuntuu toimivan vallan hyvin. Tarkoituksenani on kuitenkin kuunnella kehoa, joten niinä päivinä kun nälkää ei tulekaan, porhallan kyllä tyytyväisesti pelkän nestemäisen lounaan turvin iltaan. Ehkäpä tällä metodilla saan koulutettua kroppani käyttämään noita varastoja vähän tehokkaammin.

Liikunnasta muuten, en ole pistänyt sillä saralla tikkua ristiin sitten viime kevättalven, mutta nyt tuli taas pitkästä aikaa sellainen fiilis, että olisi kiva vähän herätellä lihaksia. Ajattelin ottaa viikko-ohjelmaan pienet kävelylenkit ja kevyet lihasharjoitukset. Teen toimistotyötä, joten liikunnasta ei varmaan ainakaan haittaa ole.

Ja-ha, taas pientä raporttia. Unohdin mainita, että keväällä hienosti nousuun lähtenyt paino (kävi 59 kilossa) on sitten hävinnyt osittain jouluun mennessä. 55 kiloa oli enää vaa'assa kun porukoitten vempeleellä kävin taas testaamassa. Mikä ihme mun kropassani oikeen viiraa...

Toinen raportoitava asia: päätin koemielessä vaihtaa osan päivittäisestä maidosta kermaan parantaakseni ruokavalion makrosuhteissa rasvojen osuutta. Aamumaito onkin siis nyt aamukermaa. Aloitin tämän kokeilun eilen, harmillista kyllä en muistanut kuulostella kehoa siinä puolen päivän aikaan, että joko on nälkä (eli ilmeisesti ei ollut, kun en muistakaan?) Nimittäin oli tosi kiireistä töissä. No tänään siis päätin kiinnittää huomiota asiaan ja nyt tosiaan tähän aikaan ei ole tuota harmillisen tutuksi tullutta puolenpäivän nälkää tuntunut. Wau!

Jes! Kiva kun kerroit tännekin

Kuulumisia taas:

Esimerkiksi eilen meni päivä täysin syömättä eli pelkillä juoma-aterioilla sekä aamulla että lounaalla. Eipä ollut nälkä, ei, ennenkuin vasta viideltä illalla kun pääsin kotiin. Eli nähtävästi sillä rasvan määrän lisäämisellä on ollut aika todella merkittävä avainrooli tuon nälän hallinnan kanssa, vaikka nähdäkseni olen aiemminkin saanut vallan hyvin rasvaa jo tätäkin enne (n. 100 g päivässä). Silti homma on alkoi pelittää vasta kun maito vaihtui kermaan aamun ja päivän aikana ja muutenkin rupesin lisäämään kaikkeen muuhunkin ruokaan lisää rasvaa. Minä, joka olen aina ennen herännyt nälkäisenä ja janoisena herään nykyään ainoastaan janontunteen kanssa.

Mutta siis eiliseen, viiden aikaan olikin sitten hyvä istuutua rauhassa ruokapöytään nauttimaan toissapäivänä tehdystä lohikeitosta. Oli muuten mun ensimmäinen itsetekemäni lohikeitto ja senkin keitin ilman mitään ohjeita, ihan mutu-tuntumalla vaan.

Keittoon tuli juurespuolelta lanttua, pari perunaa (siipalle), porkkanaa ja selleriä. Paistoin niitä voinköntän kanssa kattilassa sen aikaa että vesi kiehahti vedenkeittimessä. Keittelin juureksia ,ihan vedessä laakerinlehden kanssa kun ei ollut valmista liemipohjaa, kunnes olivat miltei kypsiä. Sitten heitin joukkoon lohen isoina kuutioina ja annoin keiton hymyillä sen aikaa, kunnes lohet olivat kokonaan vaihtaneet väriä. Lopuksi heitin vielä niskaan 2 desiä kermaa ja mausteet, jotka meidän rajallisen varaston vuoksi koostui vain merisuolasta (ranskalaista raffinoimatonta) ja mustapippurista. Lopuksi murustin sekaan pakkasesta ongittua tuoreena pakastettua persiljaa. Tämän jälkeen laitoin hellan pois päältä, maistoin lientä ja totesin että hyvää on. Voila!

Eli en olekaan ihan yksin tässä.
Ennen viime syksyä minäkin kuvittelin syöneeni rasvaisesti

Tosi hyvä että sielläkin on löytynyt toimiva systeemi!

Komppaan...

Luulin olevani varsinainen rasvansyöjä sen 100g rasvan kanssa

Tänä aamunakaan ei ollu nälkä...otin kumminkin kourallisen ituja ja nokareen voita kermakahvin kanssa (mitäköhän varten?)

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!

Okei, no nyt on kyllä nälkä, mutta se johtuu takuulla eilisestä verenluovutuksesta. Täytyy tehdä mitä elimistö sanoo, eli syön nyt ja hyvin kanssa, että kroppa saa ottaa takaisin sen minkä menetti. Eiköhän se tästä parin päivän aikana ala tasaantua.

Jaahas, vähän kuulumisia taas tänne: hyvin pyyhkii! Kerman juominen aamulla ja kahvin seassa lounasaikaan kera vesien on näköjään ratkaissut mun nälkäongelmani kertaheitolla. Hyvin pärjään iltaan asti! Poikkeuksena syön lauantaisin ja sunnuntaisin ihan oikean brunssin ja toisen kerran illalla. Tämä ei kuitenkaan sotke systeemiä, vaan maanantaina on ihan yhtä helppo olla pelkillä aamun ja lounaan vesillä ja kermoilla illalliseen asti.

Ihana juttu!

Vähän tylsäksi käy tämän päivyrin kirjaukset, mutta sellaista kerrottavaa on edelleen, että hyvin pyyhkii! Itse asiassa paino, jonka kerroin joku aika sitten pudonneen, on taas lähtenyt nousuun. Eli 58 oli taas lasissa kun pari viikkoa sitten kävin kyläreissulla vaa'assa. Nälkä ei vaivaa päivisin ja iltaisin tulee syötyä oikein hyvin ja maittavaa ruokaa. Vaatekoko on pysynyt samana uudesta nousukäyrästä riippumatta ja sehän tässä on tavoite -> lisää lihasta!

Ehkä paras asia tässä syömistavassa on se, että vatsa voi paremmin kuin koskaan. Mulla on aina ollut jonkin asteisia ongelmia sillä saralla, mikä on ollut hieman huolestuttavaa, sillä isoäidin äiti kuoli paksusuolen syöpään. Se on valitettavasti perinnöllinen sairaus ja esim. ummetus lisää riskiä sairastua mokomaan. Ja ohimennen mainiten: nuhaa tai muitakaan arkisairauksia ei ole ollut sen jälkeen kun palasin warrioriin. Elän nyt jonkinlaisella aallonharjalla, tunnen olevani terveimmilläni vuosiin!

Kauheen mukavaa lukea jonkun sellaisen tekstiä, joka on selvästi löytänyt itselleen sopivan syömissysteemin. Oma on tällä hetkellä vähän hakusessa, mutta tätä lukiessa tulee usko siihen, että kyllä se sieltä vielä löytyy, kun jaksaa etsiä.

_________________
Ala-/hyväkarppausta vapaatyylillä tammikuusta 2008.
2010 alkoi raakaruokailun ja superruokien merkeissä.
Tavoitteena kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Täytyy kirjata painoennätys tännekin, eli viime viikon loppuna oli lasissa jo 62 kiloa . Ja vaatekoko on täsmälleen sama kuin ennen. Voi mahdoton miten kivaa!

^^ Hieno homma! Ainakin jos olo on edelleenkin ok (siltä ainakin kuullostaa)?

Olo on oikein mainio! Elinvoimainen, suorastaan.

Päivittelen tänne tietoa tämän hetkisestä tilanteesta:

Kesäkuun alkupuolella intouduin polkemaan töihin ja hyvä niin, koska tästä innostuksesta viikon sisällä meidän auton vaihdelaatikko ryhtyi uhkailemaan lakolla. No auto on nyt sitten "varikolla" kunnes saadaan rahaa korjaukseen, ja minä tyttö poljen sillä välin jos kaupunkiin tai töihin mielin. Ihme ja kumma, yhtään ei ole sylettänyt joka arkipäiväinen polkeminen, päin vastoin siitä nauttii.

Tämä ylimääräinen liikuminen on kuitenkin tuonut syömiseen liittyen uusia tarpeita. Matka yhteen suuntaan on yli 8 kilometriä mäkistä maastoa ja nähtävästi mulla on joko liian vähän varastoenergiaa (epäilen, kyllä sitä ihmiskehossa pitäisi energiaa pitäisi varastossa näillä syömingeillä olla) tai sitten kroppa ei vieläkään osaa mobilisoida sitä, sillä puolen päivän aikaan mulla on säännönmukaisesti kiljuva nälkä. Olen nyt parin viikon ajan kuunnellut sitten kroppaani ja syönyt nälkääni pienen lounaan: vähän proteiinia ja kasviksia, rasvat monesti öljystä ja kahvikermasta. Nyt kuitenkin rupesin miettimään myös muiden syömisten, lähinnä hiilarien laatua ja totesin, että viljaa on viimeaikoina hiipinyt ruokavalioon taas turhan paljon. Ajattelin tämän viikon kokeilla onnistuisinko elämään taas enemmän paastoten tuon koko päivän ja hiilarien laadun suhteen tekisin pysyviä muutoksia.

Sinänsähän sillä ei ole merkitystä, syönkö yhden, kaksi vai kolme kertaa päivässä, mutta minua oikeasti mietityttää tuo kropan aineenvaihdunnan tila. Mä olen mielestäni saanut jonkin verran jo osviittaa siitä, että sokerinsietopuolella mulla on jotain häikkää, eli olisin riskiryhmässä diabeteksen suhteen ja sitä kautta mulla olisi ongelmia metabolian kanssa. Tästä syystä haluan "parannella" näitä vahinkoja jos mahdollista ja kaiken lukemani perusteella Kwasnievski olisi tähän todennäköisesti varsin sopiva menetelmä.

Vaikka aiemmin olen ajatellut, että olen tärkkelyksen suhteen aika sietokykyinen, olen tullut nyt toisiin ajatuksiin. Erityisesti vilja-annoksen, vaikka pienenkin, jälkeen mulla on yleensä uneliaan ja raskaan tuntuinen olo. Lisäksi olen alkanut yhdistää viljaan myös kehon kutisemisen, vaikka se vähäistä varmaan onkin allergioista kärsiviin ihmisiin ja atoopikkoihin verrattuna. Jätän sen saannin tästä eteenpäin aivan minimiin (eli ainoastaan juhlahetkiin) ja yritän pysyä kerran päivässä -rytmissä jos vaan mahdollista. Maitorasvapainotteisesti olen syönyt tähän päivään asti, mutta aion kiinnittää sen saantiin nyt erityistä huomiota.

Ajattelin että tämän kesän aikana, kun kohta alkaa lomakin on hyvä taas tehdä säätöjä ja tarkkailla seurauksia. Pistän raporttia kun olen vähän aikaa uutta linjaa noudattanut.

Okei, näinhän mulla menee aika usein, eli sanon jotain ja sitten teen toisin. En aloittanut sitten tärkkelysvähennystä kesälomalla vaan vasta ihan loman lopussa. Syynäkin oli sitten viimein se että kaivoin verta nenästä ja sairastuin. En onneksi peruuttamattomasti mihinkään, mutta kiusallinen parin viikon ärsyke tuo kipeänä oleminen on ollut.

Tällä seurauksella olen nyt viimein todella pelkällä rasva + proteiini + kasvis -valiolla. Ei ole viljoja eikä makeaakaan enää kuin harvinaisena herkkuna. Mulla näyttää kuitenkin rytmin suhteen muodostuneen ominaisimmaksi tuo lounas + iltasyöminen. Mulla on haasteita töissä ja saan kovasti lisäpontta puolen päivän lounaasta. Kun olen kropalleni luvannut olla hellä (nyt viimein ) niin teen niin kuin se sanoo.

Liikkumisiakin on tullut vähän tehtyä, kroppa ihan selvästi pyytelee liikuttamista. Ulkona on käyty ja loikittu paljon, mutta loikittu on myös sisätiloissa ja kesken työpäivän pitää pompata tuolista ylös vähän väliä. Pitäisi varmaan ryhtyä kehittämään liikkuvampaa työnkuvaa? Venyttävät liikkeet tuntuu varsin mainioilta, sellaista joogan tyyppistä kiemurtelua voi harrastaa melkein missä vaan. Ja tästä kehon kuuntelusta on seurannut se, että imuroiminen ja tiskaaminenkin on mukavampaa. Että tällaista huruilua täällä.

Ainiin, paino on edelleen 63 kiloa eli pysytty on nätisti 60 oikealla puolella.