karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ehdotella tietenkin saa periaatteessa kenelle tahansa.
Se että joku tai jotkut ehdottaa kertoo vain ehdottajasta tai ehdottajista.

Kun tätä nyt innolla arvostelette, niin kannattaa ottaa huomioon että kirja on jo aikoja sitten kirjoitettu (ja vasta myöhemmin englanniksi käännetty). Se on kirjoitettu tilanteessa jossa JK on ollut yksinäinen toisinajattelija ja yrittänyt löytää syitä potilaissaan tapahtuneisiin muutoksiin. Osa ajatuksista on mennyt vähän sinne päin, osa on harvinaisen nerokkaita.

Itse ostin kirjat uteliaisuuttani koska JK oli päätynyt samaan lopputulokseen kuin itsekin olin. Ja tässä peruna-asiassa olen samaa mieltä myös, riippumatta siitä onko puolassa ollut glukoositabletteja saatavilla pari vuosikymmentä sitten. Kuinka moni teistä edes karppasi silloin kun JK jo pyöritti karppiklinikkaa? Minä en ollut edes syntynyt.

Miksei diabeetikkoa voisi saada oireettomaksi niin kauan kuin haiman beta-soluja on yhtään jäljellä?

Mutta voidaanhan tässäkin ketjussa mennä samalle linjalle kuin tuolla vegaanipuolella. Varmaan mitään sairauksia kenelläkään koskaan ollutkaan, hullujen huhupuheita...

Tätä en tokikaan kiellä.

Mutta JOS siellä tuhannet diabeetikot ovat parantuneet näin tehokkaasti ja halvalla,
ei ehkä ole ihme edes se että joku ehdottaa.

Testasin Koota. Ostin tyttärelle Prisman tiskistä valmiita kermaperunoita, mutta ei hän suostunut niitä syömään. Mutta kun pieni rasia maksoi 1.50€, niin söin ne itse lohen kanssa. Kyllä kuulkaa komeesti bassot taas raikaa.

_________________
http://www.youtube.com/watch?v=z8tl2GSNxpo
KILO LÄSKIÄ ON ÄMPÄRILLINEN KUSTA.

eli testasit kermaperunoita vaan et kawasakia... Sori, väärä rasva, väärä määrä rasvaa, (jopa väärä valkuaislähde) ja todennäköisesti väärä kermakin oli tuossa.

Minustakaan tuo ei kuullosta järkevältä

Ei varmaan tule diabetes takaisin kun insuliini on kerran ykkösellä lopullisesti lopetettu. Kuolleet eivät sairasta. Peruna kyllä nopeuttaa prosessia.

_________________
keinotekoisesti hengissä

Varmasti nopeuttaa, väärässä asiayhteydessä. Mutta ettäkö se tekisi näin aina?

Jos, niin miksi meillä on nyt enemmän ykkösiä(kin) kuin koskaan ennen.
Perunaa kuluu silti merkittävästi vähemmän kuin aikaisemmin...

Ehkä ajattelet että kansan pitäisi siis alkaa syömään enemmän pottua jotta päästään takaisin siihen tilanteeseen diebeteksen osalta kuin oli silloin kun enemmän käytettiin. Toisaalta molemmat diabetestyypit ovat lisääntyneet ja myös alkoholin kulutus on lisääntynyt.


diabetes


alkoholi


erityisen jännittävä on tuo ykköstyyppi

Ainakin silloin kun kysessä on normi 1-tyypin diabeetikko, joka on lopullisesti lopettanut insuliinihoitonsa, kuten Kwasniewski kirjassaan ehdottaa.

Voi käydä vähän niin kuin entiselle hevoselle, että juuri kun se oppi olemaan ilman insuliinia niin sitten se kuoli.

_________________
keinotekoisesti hengissä

Vähän huvittaa, että Kwasniewski on pahoittanut Papan ja Mirkan mielen täydellisellä piittaamattomuudellaan terveellisen ruokavalion pelisäännöistä!

Suosittelisitko jotain/mitä JK-kirjaa ja mitä kautta ostaa?

Anekdoottina, JK on Puolassa ilmeisesti iso nimi, ei varsinaisesti toisinajattelija tuossa hoikkien laardinsyöjien maassa. Minulla on kaksi puolalaista kaveria, ja kysäisin kesällä tunsivatko he miehen ja dieettinsä. Molemmat tunsivat, ja toisen isä vieläpä söi Kwasniewskin dieetin mukaan. Ainoa ongelma tässä kuulemma oli, että isä ei kestänyt enää vodkaa.

Sanoivat myös että presidenttinsä on laihduttanut Kwasniewskillä.

_________________
"Nature must be obeyed, not orthodoxy."
(Weston Price)

Puolaliselta kustantajalta
http://www.wgp.com.pl/index.php?id_s=205&id_j=en, tilasin
Optimal Nutrition-kirjan

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!

Ei lainkaan. Itse olen joskus maininnut potunkin kelvolliseksi, jopa sokerinpalan. Olen maininnut kauan sitten että oikeastaan aikalailla sama mitä hiilihydraattia se vähäinen määrä on. Mutta tuon maininnan konteksti on hiukan toinen.

Itse lähdin oikeastaan vain tässä koko asiassa sen hämmästyttävän alkuasetelman perään että onko Kwasniewski sanonut todellakin jotain ketogeenisen ravitsemuksen ja maksan rasittumisen tiimoilta kuten täällä esitettiin. Siihen ei ole löytynyt mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Myös Atkins välttelee ketoosia, ihan samoin. vaikka tekeekin aluksi säätöteknisen tempun. Nyttemmin on selvinnyt että Kw jopa pitää sopivaa ketotuotantoa optimaalisena. (ja oikeastaan pakko onkin pitää ellei hän olisi ajatellut uhrata potilaan lihaksia glukoosin tuotannolle. (näin HP lukemat kertovat ja nekin aikaansaatin puolalaisella käänteisellä logiikalla)

Minä en suinkaan pahoittunut millään lailla vaan haluan että asioista puhutaan niinkuin ne on. Kiitos tuulimumman joka on lainannut suoraan tekstiä ja kaikenlaiset omat virittelyt tekstistä ovan vain siis mielikuvituksen tai muiden säaittien esityksiä siitä mitä muka Kw ravitsemus on.

Oikeastaan enää ainoa ihmetyksen aihe on se että mikä tässä on (hiilarin määrän osalta) parempaa kuin esimerkiksi atkinsissa jossa ei suinkaan sokkona aseteta hiilarimäärää vaan nimenomaan etsitään yksilölle sopiva taso. Se tehdään nimenomaan vielä useampiakin kärpäsia samalla iskulla lyömällä. Vetämällä ensin hiilarit alas askelmuutoksella ja sitten alkamalla säätää sitä suuntaan joka varmasti tiedetään useimmissa tapauksissa oikeaksi.

Se mistä mitä ilmeisimmin lääkäri Kwasniewski puhuu on se että hän ei suosittele sellaista ruokavaliota jossa pitkiä aikoja oltaisiin ketoosissa (ja hän mitä ilmeisimmin tarkoittaa varsinaista kliinistä ketoosia eikä suinkaan "inuiittiketoosia")

Kuka edes suosittelee ruokavaliota jossa oltaisiin jatkuvassa kliinisessä ketoosissa. (ainoa jonka tiedän on hoitojakso jossa epileptikkoa tällä hoidetaan)

Tokihan sitten on Atkisista omaviritelmiä mutta ne eivät ole kardiologi Atkinsin suosituksia. Mikä sen virhekäsityksen on luonut että Atk olisi joku "ketoosidieetti". EI ole. Eikä ole myöskään sotilaslääkäri Kw dieetti.

Myös kustannustekijä ja vanhat puolalaiset olosuhteet (ja herran sekä ruokavalion sotilastausta) lienee yhtenä seikkana hänen valinnoissaan.
Onko se optimalista meidän elinolosuhteissä (elintarviketarjonta ja varallisuus huomioiden) nykyaikana?

No riippuu siitä kuinka eksoottista kokemusta hakee. JK ei perustele mitään, joten kirjasta on vaikea saada yhtään mitään irti jos itsellä ei ole perustietoja arvioida sisällön järkevyyttä. Sulle ei tosin tule olemaan mikään ongelma.
Mikäli haluaa tosi hardcore-paketin ja haluaa tutustua myös Kwasniewskin "pimeään puoleen", suosittelen sekä Optimal Dietiä että Homo Optimusta.

Optimal Diet on läpysköistä pienempi ja sisältää tiiviin yhteenvedon dieetistä ja sen noudattamisesta. Homo Optimus sisältää JK:n oman tarinan sotilaslääkäristä "toisinajattelijaksi" ja selostuksia eri tautien hoidosta dieetillä. Kirja on pääosin haastattelumuodossa, lukuunottamatta tautiselostuksia.

Välillä teksti on tosi kamalaa, tyyliin kerrotaan millainen kipulääkitys on hyvä silloin kun potilaan puolimuumioituneissa varpaissa alkaa taas veri kiertää ja sen mukana tulee kamalat kivut. Tai kertomus sotilassairaalan jo toivottomaksi todetusta potilaasta joka meinasi "parantua väärin" ja tapettiin kipulääkkeillä.

Nuo jutut ovat sellaisia, että ei niitä tyhjästä keksitä, joten uskon kyllä noihin paranemistarinoihin. Lisäksi en keksi miksei jopa ykkösdiabeetikko voisi päästä insuliinista eroon jos ei ole vielä tappanut kaikkia beta-solujaan? Vivian, onko sulla joku selitys, kun niin vahvasti olet sitä mieltä?
JK kyllä sanoo, että osa ei selviä ilman insua, mutta tosi monilla beta-soluja on jäljellä.

Aloittelijalle en suosittelisi oikeastaan kumpaakaan kirjaa varauksetta, Optimal Diet on kuitenkin siihen parempi. Mieluummin kannattaa kuitenkin rahat käyttää kirjaan, joka selittää karppauksen fysiologiaa, JK:n dieetin suhteet on helppo opetella ja näissä ketjuissa on käytännössä kaikki noudattamista varten tarvittaja.

Asian harrastajalle kirjat sen sijaan ovat silmiä-avaavia eksoottisia erikoisuuksia, joiden nerokkuutta ja samalla omituisuutta ei voi kuin ihailla. Samaan aikaan herää syvä kunnioitus vanhaa konkaria kohtaan. Jotkut kirjan väitteistä olivat sellaisesta näkökulmasta, että en pystynyt vielä niiden järkevyyttä arvioimaan ja seurauksena päädyin lukemaan solubiologiaa... Eli siis asioita ole perusteltu näkökulmasta, jota en ollut osannut vielä 5 vuoden karppauksen jälkeen edes ottaa...
Mutta näitä ei voikaan lukea niinkuin tässä ketjussa esim pappa haluaisi. Kirjat ovat kuin aikahyppy parin kymmenen vuoden takaiseen Puolaan.

Tilasin tuolta samalta kustantajalta kuin joku tänne jo linkkasi. Mutta weppisivunsa ei ole suojattu, joten pyysin tilitiedot mailitse ja maksoin verkkopankin kautta suoraan tililleen. Kirjat tulivat parissa viikossa.

Oletkos ihan varma ettei juuri perimmäinen tarkoitukseni "rävähdykselläni" ollut se että ne luettaisiin niinkuin ne on eikä sepiteltäisi niistä mitä sattuu. Siihen katsos voi "ohjata" monin tavoin.

Pappa, olen käsittänyt että se juuri oli tarkoituksesi tämän ketjun perustamiseen. Mutta en ollut lukenut tuota viimeisintäsi, ennenkuin postasin tuon edelliseni. Tämä on ollut hyvä ketju, kiitos siitä

Mutta mielestäni JK:ia ei voi lukea suoraan "niinkuin ne on", pätkiä sieltä täältä poimimalla, tai päädytään juuri tuohon ilkkumiseen mitä täälläkin on ollut. Se pohjalla oleva asia ei välity niin pienistä pätkistä, vähän sama juttu kuin Loikkasen kirjoissa. Kirjoittaja selkeästi ei ole kirjailija, ja se näkyy ulosannissa. Mutta kokemusta ja käytäntöä löytyy.

Missään muualla en ole nähnyt niin selviä kuvauksia ketotuotannon käyttäytymisestä kuin noissa kirjoissa. Lisäksi JK on aloittanut ns. huuhaatohtorina, jolle ovat menneet ne potilaat, joille normaali lääketiede ei enää ole antanut toivoa. Kirjassa oli montakin tarinaa (kirjeitä potilailta), jotka olivat menneet klinikalle pyörätuolissa ja lähteneet pois kävellen. Silloin myös dieetissä pitäytyminen on ollut hyvää ja potilaat ilmoittelevat itsestään myös jälkikäteen. Eli hän pystyy mm. sanomaan että 55 tiettyä tautia sairastavan potilaan tauti ei ole 20 vuoden sisään uusinut kun he ovat pysyneet dieetillä. Toki kertomuksissa on myös negatiivisia juttuja, ja kaikkiin tauteihin dieetti ei pysty, mutta pääosin potilasaineisto on vakuuttavaa.

Minusta hiilarien suhteen tässä ei olekaan juuri eroa atkinsiin, myös tässä hiilarien tasoa (ja myös muiden makrojen suhteita) sovitellaan ekan parin viikon jälkeen. Ehkä kaikenkaikkiaan hiilarimäärät ovat vähän atkinsia alempana myös ylläpidolla.

Isoimmat erot atkinsiin mielestäni ovat:
- proteiinin ja rasvan tarkat suhteet -> pienempi määrä proteiinia, suurempi rasvaa kuin luultavasti luonnostaan atkinsilla tulee (jotkut tietysti sattumalta valitsevat samoin)
- lihan valinta, suositaan sisäelimiä, luuydintä ym.
- tyydyttyneen rasvan suosinta muiden edelle
- kuituisten kasvisten vähentäminen, ja se 1 peruna

Varmaan jotain unohtuikin...

Olen samaa mieltä.

微笑


Mutta, onko muuta tapaa kuin ottaa jotain yksittäisiä. Tosin se sitten juuri johtaa "vääristymiin". Mutta silti, ehkä ne sittenkin joskus myös herättävät ajatuksia ja mikä parempaa, joku alkaa tonkia asiaa... kuinkas se nyt oikein onkaan ja ehkä jopa että miksi.

Olkoonkin että siitä erinomaisen helposti lipsutaan kaikenlaisiin inttämisiin ja osin se sitten karkaa tavallaan väärälle tielle ja vääristyy. Asioista tulee niin kamalan helposti mustavalkoisia jne.Mitä ne erittäin harvoin ovat. Asiat ovat lähes aina sellaisia lukemattomian asioden keskinäisiä vuorovaikutuksia ja sellaisia toisaalta niin ja toisaalta näin... se pitäisi aina taustalla muistaa kun näitä jänkhätään...

Erityisen hankalaa on sitten kun tullaan (esimerkki) diabetekseen.

Siinä kohden pitäisi aina hälytyskellot soida ja perätä ensin määritelmä että millaisesta diabeetikosta on kyse kun siitä ja sen hoidosta aletaan sanoa. Se kun on todella laaja kenttä hyvinkin erilaisia tapauksia. On aivan eri asia kun puhutaan diabeetikosta jolla esimerkiksi on vielä omaa insuliinin tuotantoa kuin se jolla se on kokonaan kaput. Eikä sekään vielä aina riitä. Seuraavaksi voi olla syytä myös hetki ajatella sitä että joillakin heistä ei glukagon itsessään toimi. Betasolukko voi olla kaput. Alfasolukon toiminta voi olla myös monin tavoin vakavasti vammautunut Ja kaikki nämä variaatiot.

Lihapuolen osalta Kw saattaa olla Atkinsia "fiksumpi". Ehkä. Mutta on herrat kovin eri ympäristöstäkin.

Tuo hiukan tiukempi rajaus proden osalta toisaalta johtaa juuri myös hiukan tiukempaan vaatimukseen sen osalta ettei hiilarin määrää viritetä liian alas. (ainakaan pidempiaikaisesti) Proteiininiukkuudessa ja hiilariniukkuudessa on vaara että lihasproteiinia aletaan käyttää "pakollisen" glukoosin tuotantoon, varsinkin jos ketogeneesi on jostain syystä yksilöllä riittämätön tai mikä osin vielä petollisempaa, jos niiden käyttö olisi syystä tai toisesta yksilöllä vaikeutunut.
Lihaskatabolia on estettävä mahdollisimman hyvin. varsinkin laihdutettaessa se vaara on. Tosin elimistö aika lailla pyrkii siltä suojautuman mutta... pakollisen glukoosin tarve menee kaikkien suojauksien ohi. Tästä ( proteiini, pakkoglukoosi, ravinnon hiilari, ylimääräproteiinin hävitystarpeen mukainen gluk tuotanto, ja proteiinista gluk pakollisen tarpeen tyydyttämiseksi tuotettu glukoosi) asiasta on tainnut tulla foorumilla aika monta kertaa sanottua.
Pitää muistaa myös "ylimäärä"proteiinin vaikutus hormonaliseen säätelyyn, joskus laihduttamista tukevalla tavalla. (mutta on tai voi olla aika pulmallinen sokeriaineenvaihdunnan säätelyongelmisella)

No kun D1 on autoimmuunitauti, ja taudinkuvaan kuuluu se, että kun autoimmuunireaktio on alkanut, ei se ole enää pysäytettävissä. Insuliinin aloittaminen hidastaa sitä usen hetken, mutta pienillä annoksilla helposti tasapainossa pidettävä honeymoon-vaihe päättyy vääjäämättömästi aikanaan sekin, tav. vuoden sisään. Yleensä koko D1 diagnosoidaan siinä vaiheessa, kun beta-soluja ei ole enää riittävästi elämän edellytykseen.

Autoimmuunireaktio on lisäksi koko ajan käynnissä, ja se tuhoaa myös ulkopuolelta myöhemmin siirretyt beta-solut. Alfa-solukko alkaa tuhoutua betojen jälkeen, ja yleensä glukagonia ei enää erity 4-5 vuoden sairastamisen jälkeen. Mihin ja miten tämä ruokavaliolla muka uudelleen elvytetty hiljaiseloa viettänyt b-solukko oikein olisi voinut piiloutua.?

Ja kokemusperäisesti: Minä olen nyt syönyt suurinpiirtein K:n makroilla 2,5 vuotta. Jos perusinsuliini myöhästyy tunnillakin, alkaa verensokeri nousta. Pitäisikö nyt uskoa, että vaihtamalla tomaatit perunaan ja öljy voihin näin ei enää tapahtuisi. Kuinkahan kauan tätä käännettä pitäisi ilman insuliinia odottaa? Voi voi. Tällaisen edessä en oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kwasniewskin D1-ihmeparannuksissa on voinut olla kyse laihojen väärin diagnosoitujen "geenikakkosten", ladalaisten, modyjen tai honeymoonilaisten vähemmän tai pidemmän aikaa kestäneestä lisäajasta ilman insuliinia. K voi olla monessa asiassa oikeassa, mutta tässä mennään niin metsään kuin on mahdollista.

_________________
keinotekoisesti hengissä

Enpä tiedä, ykkösdiabetes on mulle aika outo juttu. JK kirjoittaa näin (Homo Optimuksessa):

"When the majority of those cells are destroyed the body stops the destruction of the remaining cells. That is why at the time of the first symptoms of the disease antibodies only exists in the blood of approx. 70% of patients"
...
"The human body will almost never destroy all beta cells. Those that are needed are left intact, not for sugar metabolism, but for other important processes"
...
"The remaining 5-15% of pancreatic beta cells are still secreting insulin, but that amount is much too small for the large amounts of ingested carbohydrate. However, that amount of insulin would be sufficient if the carbohydrate intake were reduced to match the insulin production by the remaining beta cells"

Ja olet ihan oikeassa noiden perunoiden suhteen. Tässä kirjassa ne kielletään ykkösdiabeetikoilta, vain kasvikset on ok.
Proteiinirajoituskin on, 0.5 g per painokilo. Rasvaksi suositellaan luuydintä, munankeltuaisia, kermaa ja voita. Sen lisäksi on aukeamallinen muita ohjeita. Pitkät pätkät setä on mokomasta kirjoittanut, taitaa olla kaikkiaan 6 sivua.

Homo Optimuksen tautikappaleissa on potilaskirjeitä, tässä kappaleessa potilaana on 17 vuotias 2 vuotta diabetesta sairastanut henkilö, joka on ottanut (päivittäin?) 15-20 yksikköä insuliinia. Väittää parantuneensa puolessa vuodessa.


Hyvinkin mahdollista. Muissa tautikappaleissa ennen tätä on ollut aina tarkat listaukset potilaista, heidän oireistaan ja paranemisprosentista. Tässä kappaleessa ei ole, vain tuo yksi potilaskirje. Tosin kakkosdiabeteksen kohdallakaan ei ole... No, tämä ei ole mun erikoisosaamisalaa. Tiedät varmasti paremmin.