Ollaankohan me suomalaiset jotenkin ehdotonta kansaa, kun ainakin kahvin suhteen tulee sellanen olo et mitä himputtia sitten pitäis tehdä? Joko sitä kahvia saakeli
juodaan tai sitten tosiaankaan
ei juoda! Kummin on?
Semmonen suomalainen kohtuushan on perinteisessä mielessä tarkoittanut sitä, että koko viikko hiihdetään kaurapuurolla ja juhlissa santsataan herkkuja. Viikko tai kuukausi tipattomalla ja sitten pyhän aattona vedetäänkin viunaa hukatun ajankin edestä! Jos joku tulee sanomaan, että otathan
kohtuudella, kyllähän siinä perisuomalaisen kiukku herää. Näytetään, että osataan olla ilman p*le kunnes nokka valkenee ja sitten taas pullolle!

Vaikkapa Ranskassa (ainakin perinteisesti) kohtuus on erilaista, karkkihimoja ei tarvitse keräillä karkkipäivää varten kun saa yhden suklaan joka päivä. Kuulostaa paljolta, mutta kun miettii sitä mässyn määrää minkä on monesti kerralla vetänyt...

Tai vaikka se viinilasi päivässä. Helpompi on pysyä kohtuudessa kun ei kiellä mitään (painonhallinnassa ainakin ylläpidossa..).
Helposti itellekin tulee semmonen raivo ja repsahdus -kierre, "tehdään tää nyt sitten viimosen päälle kunnolla" -asenne ja sitten
aletaankin tehdä ohjeista ja kehotuksista niitä sääntöjä itselle. Tää oli hyvä muistutus siitä, ettei karppauksen tarvii olla kuivaa, tiukkaa ja ilotonta, mikä on mun määritelmäni monista muista painonhallintamenetelmistä!