Mirka kirjoitti:
... mutta näissä painavat niin monet seikat. Esim. mainostulot. ... että missään puutarha-alan lehdessä ei omissa nimissään kirjoittamissaan artikkeleissaan saa mainita, että nk. haavanhoitoaineesta on pelkkää haittaa leikkauspinnan paranemiselle. Alan valmistajan tarjoamien mainostulojen vuoksi.
Vuosia, vuosia sitten ihoni ei kestänyt voiteen voidetta. Joka ikinen sai aikaan hirvittävän rapsutuskohtauksen - koska niissä oli vettä ja veden takia säilöntäainetta. Jopa apteekin perussalvat ja kortisonivoiteet pahensivat ihoa, eivät hoitaneet. Sitten tajusin, että iho pysyy kunnossa vain, jos sitä ei pese eikä käsittele juuri millään - suihku kerran viikossa, saippuaa ei koskaan. (Kutinaan löytyi lopulta avuksi merinovillainen hahtuvalanka, jota käytettiin vaippahousuihin... Sormien ympärille se kiedottuna rauhoitti kutinan, vaikkei korjannutkaan ihoa - sitä kutsuttiin talossa vuosia mamtzin varalaastariksi ja se näytti aika hirveältä, mutta auttoi, joten käytin sitä joskus töissäkin). Voiteista luovuin vain muutamaksi vuodeksi, mutta antihistamiineista kokonaan; ei ollut mitään järkeä päästä viettämään päivää kedolla, jos seuraavana päivänä oli armoton krapula ja väsy ja jos iho kuitenkin kuoriutui seuraavan viikon aikana, sen päivän takia.
Enkä pitkään aikaan ymmärtänyt naistenlehtiä, joissa myytiin miljoonaa rasvaa muka parantamaan ihoa. (Miesvaltaisessa perheessä, opiskelu- & työpaikassakin aina eläneenä ei noihin ei ole oikein päässyt tottumaan). Toki ymmärrän nyt, että kysymys oli rahasta. Eihän kenekään kannata vahingossakaan mainita että usein hoidon vähentäminen parantaa enemmän.
Mutta Siperia opetti varovaiseksi markkinatalouden ja kulutuksen tärkeydestä puhuttaessa. Ja kun katsoo lääke- elintarvike- ja hivenaineteollisuutta (tai tuota elämysteollisuudeksi muuttunutta liikuntatointa, vain maailman rikkaille), voi vain hiljaa mielessään miettiä - onko jatkuvan kasvun periaate tosiaan se ainoa järkevä? Edes meille, joilla on siihen varaa?
terv. els