Olen tänään miettinyt tätä ihanan runsasta olemustani.
Oikein mittaillut että mitä on missäkin, ja mitä olis kiva nähdä häipyvän.
Hirvittää katsella itseään, mutta eihän se auta, kun on päästänyt tähän kuntoon.
Mulla on hoikat kädet, siis kyynärpäistä alas. Pienet sormet.
Siihen sitten loppuikin pienuus.
Käsivarret on kuin joulukinkut.
Kaula ja naama on eniten nyt kaventuneet.
Tissit on ihan normit, ei pienet eikä suuret. Ympärysmitta niiden alta kyllä ihan mieletön.
Vyötärö on, se vaan on aika kivoissa mitoissa.
Ja sit on tuo roikkuva kiva masu!
Reidet on järkyt! En tiedä miten niitä kuvata...
Pohkeet sitten taas ihan normit, siis sillai, et omistan pitkävartiset saappaat. Kengän koko 39.
No niin, sit voidaan siirtyä mun lempiaiheeseen, eli takamukseen.
Mulla ei ole takamusta, vaan vuori!
Just tänään tajusin, että mun hirvein kohta on varmaa tuo räjähdysmäisesti turvonnut takamus. Se on levinnyt ylös, sivulle ja alas. Mulla siis ei ole jenkkakahvoja. Ei todellakaaan!
Mulla on jenkkavuoret!
Aika terapeuttista tutkailla itseään, ja kirjoittaa tähän kaikkien luettavaksi millainen olen.
Ei ees sattunu niin paljoo ku luulin

Kuvaa kun ei kehtaa pistää...
Sit, jotta ei mee ihan itsensä lyttyyn lättäämiseksi niin pitää laittaa tähän mitä on tammikuun alusta tapahtunut.
Kasvot on kaventuneet, pöhötys poissa.
Kaula kaventunut.
Vyötärö kaventunut, koska housut on löysät.
Haaveilen siitä, että luen tätä vaikka joulun aikaan, ja huomaan, että paljon muuta kivaa muutosta on tullut.
Tämän kunniaksi tänään siis kebulle!
