karppaus.infon arkistoitu foorumi

14. päivä: sunnuntai 19.11.

Paino samassa.

Olipas pitkä päivä odotella syömishetkeä! Nälkä ei varsinaisesti ollut, mutta kyllä se ruoka vaan pyöri mielessä koko illan, varsinkin kun en saanut nukuttua kunnolla päivällä... Puoli kahdeksan aikaan jo katkaisin paaston. Tämä yö taas syödään hyvin ja huominen päiväkin. Kävin ostamassa hedelmiäkin herkutteluun.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

15. päivä: maanantai 20.11.

Joo-o. Maha oli sekaisin koko viime yön ja vähän vielä tänäänkin. Liiat hiilarit? Hedelmien sokeri? Nyt on onneksi normalisoitunut. En ole aikaisemmin ollut mitenkään herkkä reagoimaan mahallani ruokavaliomuutoksiin, mutta ilmeisesti nuo paastojaksot tekevät minut hiilariherkemmäksi. Täytyypä siis olla tiukempi tästä eteenpäin.

Tänään nukuin todella hyvin tuonne puoli neljän tienoille asti ja söin ison aterian klo 16. Klo 19 menin punttikselle ja huomasin, että olin edelleenkin liian täynnä. Meinasi tulla paha olo. Sitä lukuun ottamatta treeni sujui hyvin ja tuntui hyvältä viikon tauon jälkeen, viime viikolla tein niin paljon ylitöitä etten ehtinyt salillekaan. Lopuksi vielä venyttelin kunnolla ja nautiskelin saunassa. Äsken yövuoron aluksi söin vielä rahkasatsin, sillä yön valvominen kokonaan paastoten on tosiaan vähän turhan raskasta.

Oon tullut siihen tulokseen, että se klo 18 katko taitaa kuitenkin olla mulle se paras, oli työvuoro mikä hyvänsä. Siihen aikaan mulla tulee yleensä nälkä ruokailujen ajoittamisesta riippumatta, ja vielä monen tunnin odottelu vaatisi todella lujaa itsekuria... Taidan siis tästä lähtien ajoittaa tuon katkon taas siihen klo 18 tienoille. Silloin, kun olen yövuorossa, syön ylimääräisen aterian (en kuitenkaan isoa, vaan esim. rahkaa) alkuyöstä. Se ei kaada pätkäilyn ideaa eikä tarvitse valvoa nälkäisenä. Yövuoroja mulla on kuitenkin pääsääntöisesti vain pari yötä kahden viikon välein (nyt ollut vähän enemmän henkilökuntavajeen vuoksi).

Näillä eväillä siis mennään, vissypullon avaan kohta.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

16. päivä: tiistai 21.11.

Vaaka vilautti 62,8 kg eli -300g taas hivuttauduttu alaspäin. Kokonaispudotus reilussa parissa viikossa siis -1,4 kg,
todella tyytyväinen olen! Näin alhaisissa lukemissa on menty viimeksi varmaan joskus heinäkuussa.

Nukuin taas neljään asti, ilman ainuttakaan heräämistä. Paastoilen ainakin kuuteen, ehkä pidempäänkin, sillä ainakin juuri nyt olo on kylläinen ja ajatus ruuasta lähinnä ällöttää... Ketoosi?
---
Paasto katkesi puoli seitsemän jälkeen kebabiin salaatilla. Ihme ällötysolo jatkui, mitään muuta en olisi voinut kuvitella syöväni - paitsi ehkä purkkipapuja, niihin on ollut himo jo pitkään Jälkkäriksi söin vielä muutaman ruokalusikallisen suklaamoussea ja puoli rasiaa kirsikkatomaatteja.

Työyöksi varasin vielä lisää kirsikkatomaatteja, lakkarahkaa sekä suklaanappeja. Kovin suklaiselta näyttää tää päivä, pitäis varmaan rajoittaa... Mutta kun suklaa tekee maailmasta niin paljon paremman paikan!

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

18. päivä: torstai 23.11.

Paastopäivää vietän. Kävin äsken pumppitunnilla, sitä ennen otin varmuuden vuoksi muutaman mantelin voiraapaisulla. Olisin varmaan jaksanut ihan hyvin ilman niitäkin, olo oli tosi hyvä ja painot nousi suht mukavasti. Odottelen nälkää eikä sitä vielä kuulu, joten katkaisen tänään myöhemmin. Pakko kai aukaista se papupurkki, niihin on edelleen himo

Mietin tässä että miten fiksailisin syömiset huomista varten, meillä on nimittäin duunipaikan pikkujoulut illalla ja tarjolla on syömisen lisäksi myös juomista. Ajattelin humaltuakin sopivasti Normaalisti olisi syömisjakso klo 18 asti, mutta ehkä teenkin niin, että syön ennen iltaa jonkin pienen annoksen ja sitten illalla ihan kunnolla. Pikkujoulujen jälkeen voikin sitten jatkaa pätkäilyä entiseen malliin.

---

Puoli kymmenen maissa sitten sain niitä purkkipapujani Paistoin pannulla jauhelihaa, mukaan puolisen purkkia kidney-papuja, tomaattimurskaa, valkosipulia, smetanaa, chilikastiketta Olipas ihan törkeän hyvää. Syötiin miehen kanssa puokkiin koko satsi saman tien. Kyllä yksinkertainen vaan on usein parasta. Jälkkäriksi vielä mustikkarahka, kyllä nyt taas kelpaa.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

19. päivä: perjantai 24.11.

Ei löydy järkeä unirytmiin, ei. Valvoin aamulla puoli yhdeksään asti, pirteänä kuin peipponen... Kuuden aikaan alkoi ketuttaa, kun olin maannut sängyssä ja sohvalla ja vaikka missä ja yrittänyt saada unta ja tuijotellut koko yön tv-chattia. Aloin siivota ja istuttaa pätkimiäni viherkasvien pistokkaita. Kaivoin kynttelikön esille ja laitoin sen ikkunalle tuomaan valoa marraskuuhun. Jossain vaiheessa väsähdin ja nukahdin.

Heräsin yhden maissa ja nyt väsyttää... no, jospa vihdoinkin saisin unirytmin käännettyä. Tänään tosin on ne pikkujoulut, joten sen lisäksi, että mulla nousee alkoholi tosi helposti päähän, kikattelen varmaan vielä väsymystäni. Rasittavaa seuraa siis luvassa työkavereille, onneks ne on hyviä tyyppejä Nyt naukkailen vahvaa cappuccinoa, kohta vois imuroida ja alkaa laittautua. Syömisiksi suunnittelin leipäjuustosiivua ja lakkoja ennen lähtöä.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

21. päivä: sunnuntai 26.11.

Kerronpa teille, että ei ole hyvä idea kumota vodkasnapseja aamulla klo 7, jos on menossa töihin klo 13.

Eilinen päivä meni ihan harakoille, mutta selvisin kuitenkin. Nuutunut ja kuvottava olo jatkuu vielä tänäänkin, onneksi ei ole enempää pikkujouluja tiedossa tälle vuodelle.

Tänään syömistä klo 18 asti, sit taas puhdistaudutaan.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

Eipä meinaa rytmi oikein löytyä, ei. Syöpötyttää, eikä pelkästään karppiruokaa. Painoa oli tänä aamuna 63,3, joten hiukan on tullut takapakkia. Turvotusta kai vaan. Maanantain paastoilu kosahti aterioiden huonoon rytmittämiseen, ja siksi sorruin illalla syömään. Eilen meni jo paremmin, mutta söin liian vähän, enkä siksi jaksanut paastota kuin 20 h. Teen nyt varmaan niin, että syön huomenna vikan aterian siinä 16 ja 18 välillä ja yritän sitten taas täysimittaista paastoa.

Lisäksi stressiä meinaa puskea päälle. Olen nukkunut tosi huonosti ja pätkittäin. Kaikki energia on mennyt töissä käyntiin: aamupäivällä ennen töihin menoa nukun niin pitkään kuin vain ehdin, sillä nukun yöt parin tunnin pätkissä, heräilen jopa 3-4 tunniksi valvoskelemaan ja torkun taas. Päässä pyörii tuhat ajatusta ja ne valvottaa, vaikka olisin oikeasti väsynytkin. Myöhään illalla kotiutuessani en kertakaikkiaan jaksa tehdä mitään. Onneksi on enää huominen töitä, sitten muutama odotettu vapaapäivä. Toivottavasti saan muita juttuja hoidettua alta pois sen verran tehokkaasti, että saan niiltä taas unirauhan. Ehkä tämä tästä taas... Vielä kun saisi syömiset taas kuntoon ja liikunnan takaisin mukaan kuvioihin, niin sekin jo auttaisi. Nyt ainakin yritän nukkua ja toivottavasti ihan aamuun asti, sori tää tilitys

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

Motivaatio paastoiluun on nyt vähän nollissa. Öisin valvotuttaa, ja kun valvotuttaa, niin nälkäkin iskee, joka taas valvotuttaa enemmän... Taidan nyt jättää tämän pätkistelyn joksikin aikaa ja siirtyä 1-2 karppiaterian päivärytmiin. Jospa saisin nuo pari viimeistä kiloa niinkin pois. Palaan pätkäilyn pariin myöhemmin, jos siltä tuntuu.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

8.12.: The comeback

Pätkäpaaston lopetettuani olen lipsahtanut ihan täysin väärille raiteille ja sieltä pois ponnistelu on taas ihan käsittämättömän vaikeaa. Kyllä se vaan niin on, että tämä tuntui todellakin olevan se mun juttu, jolla saan syömiset ja hiilarihimot pidettyä kurissa. Ahmiminen ja kaikki siihen liittyvät muut oireet astuivat takaisin kuvaan saman tien, kun lopetin pätkäilyn. Siksi on varmaan parasta palata tämän toimivaksi koetun jutun pariin, ennen kuin tulee ihan hirmuisia tuhoja. Bonuksena tuleva hyvä olo, virkeys ja painon laskeminen ovat lisäsyitä palata takaisin paastoilurytmiin.

Tänään syömistä iltakuuteen asti ja sitten paastolle.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

9.12.

Lipsahdin napostelun puolelle eilisiltanakin. Pähkinöitä meni ja vähän muutakin... No, tänään aion syödä vasta aikaisintaan iltakuudelta, mahdollisesti myöhemmin. Olkoon tämä nyt sitten tällainen pehmeämpi lasku.

Motivaatio on hukassa, mutta ehkä se löytyy kun sitkeästi vaan taas aloittaa...

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

Nostetaas tämä vanha. Aika lailla vuosi on siis kulunut pätkiskokeiluista, loppujen lopuksi se taisi kuitenkin kaatua siihen epäsäännölliseen elämänrytmiin. Nyt on tilanne toinen siinä mielessä, että olen siirtynyt tylsän säännölliseen, mutta ah niin vapauttavaan päivätyöhön. Unirytmi on normalisoitunut, stressi vähentynyt ja syömiset tasaantuneet. Paino on silti melko lailla samassa kuin tuolloin vuosi sitten ja sitä haluaisin edelleen hieman alemmas.

Pätkäpaastoilusta en varsinaisesti ole tällä hetkellä innostunut, mutta olen nyt muutamien päivien ajan testaillut warrior-tyyppistä syömistä. Ruokapäiväkirjalinkkini löytyy tuosta allekirjoituksesta. Olen aina ollut iltasyöpöttelijä ja haluan iltaisin syödä reilusti annoksien koosta pihistelemättä ja tyydyttää makuhermoni monipuolisesti. Päivisin taas en kaipaa juuri muuta kuin kahvia ja/tai teetä (kermalorauksen kera tai ilman) sekä reilusti vettä. Näiden muutaman päivän ajan nälkä on hieman ilmoitellut itsestään tuossa 11 pintaan, mutta se voi johtua siitä, että kroppa kaipailee vielä sitä vanhaa lounastaukoa, jonka aikaisemmin tuohon aikaan pidin. Teemukillisella se on kuitattu. Hätävarana on kyllä aina pähkinöitä, joita voi tarvittaessa hieman napostella. Olo on ollut virkeä ja uni on maittanut hyvin, eikä ole ollut minkäänlaista kuvotusta tms. verensokerituntemuksia.

Ekan aterian olen syönyt tuossa 16-18 maissa, eikä silloin yleensä ole vielä edes nälkä, joten ehtii kokkailla kaikessa rauhassa. Ilta meneekin sitten syöpötellessä fiiliksen mukaan, saatan syödä useampaan otteeseen illan aikana, mikä onkin hyvä riittävän energiansaannin kannalta.

Näillä eväillä siis jatketaan.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

Haa, törmäsin vanhaan päiväkirjaani, kun innostuin pitkästä aikaa lueskelemaan pätkistely/warrior-juttuja. En muista, mihin tuo viime syksyn warrior-kokeiluni päättyi; luultavasti siihen, että jouduin taas siirtymään vuorotöihin, ja siihen tällaisen ruokarytmin sovittaminen on mielestäni huomattavasti vaikeampaa. Nyt olen ollut säännöllisessä päivätyössä vajaan vuoden, ja vasta muutama päivä sitten muistin, että ainiin tällainenkin juttu oli ja sillä tuli hyvä olo. Miksipäs ei siis nytkin kokeilisi? Laihdutustarvetta ei ole, paino on aika lailla vakiintunut 61-62 kilon tuntumaan, mutta kiinteytyminen olisi plussaa.

Ongelmana on ollut usein toistuva iltapäiväväsymys ja mieliteot vähähiilarisesta lounaasta huolimatta ja useimmiten olen töiden jälkeen iltapäivällä niin väsynyt, etten saa mitään tehtyä koko illan aikana. Joskus olen simahtanut jo kahdeksan aikaan ja nukkunut aamuun asti heräämättä kertaakaan. Nukkuminen on kivaa, ei siinä mitään, mutta kun ei ehdi eikä jaksa iltaisin tehdä mitään! Kaipaan siis vähän uutta puhtia elämääni ja ajattelin kokeilla, josko päiväpaastoilusta löytyisi apu. Lisäksi karppaukseni on viime aikoina ollut muotoa tiukka linja - höllempää - täysrepsu - tiukka linja jne, siihen pitää ehdottomasti saada muutos.

Aloitin venyttämällä lounasrytmiä myöhäisemmäksi, sillä olen tottunut syömään sen useimmiten noin klo 10.30-11 ja kroppa tosiaan muistaa sen. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun jätin lounaan kokonaan pois. Napsin kuitenkin muutaman pähkinän, sillä puolenpäivän aikaan tuli nälkä. Aamiaista en ole syönyt pitkiin aikoihin, mutta kermakahvia menee kahteen otteeseen aamun aikana (kotona ennen töihin lähtöä ja töissä heti ensimmäiseksi, joskus kaffetta menee tilkka myös aamupäivän aikana).

Rytmitän ainakin aluksi syömistä harrastusteni mukaan, sillä ainakaan vielä en uskalla lähteä treeneihin, kun pohjalla on ruuaton päivä. Harrastan thainyrkkeilyä ja treenit ovat todella rankkoja. Lisäksi käyn ratsastamassa maanantaisin. Eilen ratkaisin asian syömällä töistä päästyäni pienen välipalan ja se riitti ihan mainiosti. Treenien jälkeen vasta söin ison aterian, vaikka yhtään nälkä ei silloin ollutkaan (ruoka onneksi maistui kumminkin kun vain ryhtyi syömään). Näin rytmittämällä varmistan myös sen, että kalorimäärä ei jää liian alhaiseksi. Ja tietenkin mättämällä runsaasti luonnonrasvoja

Eilinen siis sujui mukavasti, väsymysaaltoa ei tullut, pää toimi terävästi, nälkä hoideltiin parilla pähkinällä, rankoissa treeneissä riitti virtaa ja olin jopa ärsyttävän hyväntuulinen koko päivän huolimatta kurjista työasioista. Tänään on koti-ilta ilman harrastuksia, eli pikkuateriaa töiden jälkeen ei tarvita. Vihreää teetä keittelin äsken mukillisen ja vesikannu on pöydällä, janottaa jonkin verran. Nyt pikkuisen hiukoo, mutta katson, meneekö se itsekseen ohi vai tarvitsenko muutaman pähkinän tai kermatilkan. Mielenkiinnolla katselen, miten tämä lähtee taas sujumaan

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

Hyvin on lähtenyt homma käyntiin. Lauantaina söin olosuhteiden pakosta useampaan kertaan ja ei-niin-karppia ruokaa, mutta sunnuntaina paastoilu jatkui entiseen malliin.

Viime viikko antoi ainakin hyviä tuloksia. Energiamäärä on ollut ihan toista luokkaa kuin ennen ja olo muutenkin hyvä ja valoisa. Jaksoin jopa torstaina siivota työpäivän jälkeen ja mennä vielä sen jälkeen illalla treeneihinkin, ennenkuulumatonta. Pähkinöitä, kermalisäystä tai mitään muutakaan en ole päivän aikana tarvinnut, satunnaisesti huuteleva nälänpoikanen menee viidessä minuutissa ohi. Lounasaikaan olen juonut yleensä mukillisen rooibos- tai vihreää teetä makeuttamattomana, kraanavettä on mennyt työpäivän aikana litra tai puolitoista. Uni on tullut puoli kymmenen - kymmenen välillä ja nukun kyllä aamukuuteen asti hyvää, sikeää unta.

Näillä eväillä siis jatketaan...

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

Perskeles. Jouduin olosuhteiden pakosta syömään töissä lounasaikaan annoksen hernekeittoa, ja nyt meinaan nukahtaa istualleni. Siis aivan järkyttävä väsymys iski. Johtunee enimmäkseen keiton hiilarikuormasta... Näitä pakkolounaita on lähiaikoina luvassa yksi per viikko enkä voi niitä oikein jättää väliinkään. Ärsyttävää, kun pitää pilata hyvä syömisrytmi vain miellyttääkseen ulkopuolisia, tai lähinnä ollakseen herättämättä liikaa huomiota. En halua töissä keskustella ruoka- ja syömisvalinnoistani, sillä en todellakaan oleta, että tätä kukaan ymmärtäisi. Ulkopuolisten silmiinhän tämä näyttää tosi omituiselta. Työparini ei ole liikoja kysellyt tai kyseenalaistanut, sillä hän on kasvissyöjä ja mm. paastonnut joitakin kertoja, joten ymmärtää kaikenlaiset kikkailut ja antaa mullekin vapauden syödä tai olla syömättä just niin kuin itsestä tuntuu. Mutta mitä ihmettä sanon muille? Erään toisen henkilön kanssa istuttiin lounaspöydässä viime viikolla, itselläni oli vain teekuppi nenän edessä, ja hän ei voinut käsittää. Ei mitenkään. "Ai siis että sä et syö aamupalaa ETKÄ lounasta?? Mulla lähtis taju!" Niinpä. Selittelin sitten vain jotain verensokerin tasaisena pysymisestä, en viitsinyt alkaa avata aihetta sen enempää. Lopulta löin asian leikiksi ja lohkaisin eläväni pian valoravinnolla Tämä henkilö varmaan luuli, että mulla on joku syömishäiriö. Onhan sitä karppaushistorian aikana saanut vastailla vaikka mihin kysymyksiin (ihmisiä kiinnostaa aina ihan hirveästi, miksi en ota kahvipullaa - "mutta eihän sun tarvitse laihtua"!), mutta tätä on kyllä vielä vaikeampi selittää. Siitä huolimatta aion jatkaa, ainakin niinä päivinä kun se on mahdollista.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

Tähän törmää välillä. Ei mulla mitään patentti ratkaisua ole.
Onhan se monista outoa, et en syö. Siis päivän aikana mitään.
Ero on suuri, jotkut ovat syöneet: aamupalan, päivällisen, kahvi+leivoksen ja välipalan , kun mä vasta starttaan..

_________________
----------------------------------------------
First it is ridiculed.
Second it is fiercely and violently opposed.
Third, it becomes self-evident.
— Arthur Schopenhauer

Juuri näin. Työpari ehtii päivän aikana syödä kolme-neljä kertaa siinä ajassa, missä mulla menee kermakahvi ja ehkä muki teetä ja alan vasta pikkuhiljaa pohtia, mitä söisin sitten illalla pitkän kaavan mukaan. Eipä siinä mitään, kukin syö kuten haluaa, niinhän minäkin teen. Mutta sitten kun välillä törmää näihin inttäjiin, jotka ottavat mun syömisen tai syömättä jättämisen jotenkin tosi henkilökohtaisesti Se koskee karppausta ylipäätään, ei pelkästään Warrioria tai pätkäpaastoa. Ei kerta kaikkiaan voida hyvksyä sitä, että voin paremmin valitsemallani tiellä, ihan kuin mun omalla sanalla ja hyvällä ololla ei olisi mitään painoarvoa ja vastaanväittäjän elämäntehtävä olisi saada kaikki syömään oman näkemyksensä mukaan. Raivostuttavaa. Tähän ilmiöön lienee melkein jokainen karppi törmännyt...

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

Tutustuin Finelin ruokakoritoimintoon, jonne voi klikkailla päivän syömisensä ja laskea sen avulla mm. makrot, vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet. Warrior-tyyppisesti syöminen asettaa jonkinlaisia haasteita, sillä välillä tuntuu, etten jaksa iltaisin syödä riittävästi tai riittävän monipuolisesti. En ole aikoihin mitään laskeskellut ja hivenien tai vitamiinien saantia en ole koskaan tarkkaillut (vaikka usein on ollut tarkoitus), joten ajattelin nyt koeluontoisesti silloin tällöin syöttää päivän ravinnot tuonne ruokakoriin ja katsoa, onko ruokavaliota tarpeen viilailla.

---
Eiliset syömiset:
- vispikerma 0.5 dl
- n. 200g partaäijää (merkattu Fineliin "ruuanvalmistusjogurttina", jonka rasva% on vähän alempi), appelsiini, pähkinäsekoitusta, kookoshiutaleita, juoksevaa hunajaa (paheeni)
- neljä pekonisiivua, kaksi munaa, kaksi pientä tomaattia
- täysmaitoa, iso lasi
... eli aika vähänlaisesti, oli kuitenkin treenipäiväkin. Varsinkin kasviksia tuli syötyä todella vähän.

Yhteensä kaloreita 1690, HH 85g, P 51, R 127. Ja sitten ne päivän vitam-kiven-hivenet (Finelistä poimitut suositukset naisille 18-30v. suluissa):
- A-vitamiini 877 (700 mikrog)
- B12-vitamiini 4.94 (2.0 mikrog)
- C-vitamiini 139 (75 mg)
- D-vitamiini 5.2 (7.5 mikrog)
- E-vitamiini 7.9 (8 mg)
- folaatti 207 (400 mikrog)
- fosfori 1093 (600 mg)
- jodi 169 (150 mikrog)
- K-vitamiini 28 (90 mikrog: Suomessa suositusta ei ole määritelty, tämän nappasin jenkkien suosituksesta googlettamalla)
- kalium 2195 (3100 mg)
- kalsium 897 (800 mg)
- magnesium 188 (280 mg)
- niasiini 14.9 (15 mg)
- B6-vitamiini 1.23 (1.3 mg)
- rauta 6.49 (15 mg)
- B2-vitamiini 1.72 (1.3 mg)
- seleeni 58.9 (40 mikrog)
- sinkki 6.87 (7 mg)
- B1-vitamiini 0.90 (1.1 mg)

Mielenkiintoista. Tämän perusteella siis alle suositusten jäivät D-vitamiini (jota olen napsinut purkista koko talven, nyt ollut pieni tauko), folaatti, K-vitamiini, kalium, B1, B6 sekä rauta. Myös proteiinia on aika vähänlaisesti. Laskeskelenpa jatkossakin silloin tällöin...

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

D vitamiini taitaa jäädä Suomalaisilla näin talvella aina vähäiseksi. Suositusmäärä on aivan alakanttiin. Jotkut suosittelevat 5-10 kertaista määrää...

Kalium on karpeilla usein hieman alhaalla. Mut roiskimalla mineraalisuolaa safkaan saa hieman kirittyä. Pähkinöiden popsiminen saattaa myös nostaa kalium arvoja. Papuja ja poroa peliin.

_________________
----------------------------------------------
First it is ridiculed.
Second it is fiercely and violently opposed.
Third, it becomes self-evident.
— Arthur Schopenhauer

Havaintoja arkielämästä jatkuu... Vaikka mulla on karppausta takana jo useita vuosia, on tämä kehon kuuntelemisen taito edelleen alkutekijöissään ja aina yhtä mielenkiintoista. Tänään havaitsin ensimmäistä kertaa erityisen selkeästi, että en kerta kaikkiaan kestä vähärasvaista ruokaa.

Söin "pakkolounaan" puolenpäivän aikaan: rasvatonta punajuurisosekeittoa muutaman sinihomejuustomurusen kera, pikkupala uunimunakasta, eräänlainen pikasämpylä, kikhernetahnaa sekä jälkkäriksi ruis-puolukkavaahtoa (sokerillista). Ei pahimmasta päästä, mutta varsin vähärasvainen. Hiilareitten kokonaismäärä jäi suht alhaiseksi, tosin ne tulivatkin sitten viljasta ja sokerista. Parin tunnin päästä ei niinkään kamalasti väsyttänyt, mutta otti päähän eli kansankielellä v***tti, ilman mitään erityistä syytä. Oletan sen liittyneen verensokerin laskuun. Noh, lähdin kotiin ja nälkäkin tuli sitten aika pian, olin lähdössä thainyrkkeilytreeneihin enkä voinut syödä kovin paljoa. Siispä tempaisin hapankorppusiivun tuhdilla maksamakkarapäällisellä sekä lasin punaista maitoa - eväät, joilla normaalisti jaksan treeneissä ihan hyvin. Vaan enpä tänään. Treenit olivat rankat, kuten aina, mutta eivät mitenkään normaalia rankemmat. Hyydyin ekan vartin jälkeen ihan totaalisesti. Sinnittelin kuitenkin koko tunnin ja välillä oli jo vähän parempikin olo, mutta ei se mitään nautinnollista ollut. Kotimatkallakin laahustin kuin vanha mummo, jalat eivät kerta kaikkiaan meinanneet enää nousta.

Pohdiskelin tuossa kotiin kävellessäni, että mistä moinen johtui - yleensä jaksan ihan hyvin koko tunnin, vaikken mikään huippukuntoinen olekaan, mutta en kyllä ihan rapakunnossakaan. En keksi muuta selitystä kuin tuo päivän muuten niin harmittoman tuntuinen lounas. Ilman reilua rasvankäyttöä ei tämä kroppa ilmeisesti vaan toimi, olkoonkin kyse vain yksittäisestä lounaasta.

Onneksi nämä pakkolounaat ovat nyt toistaiseksi ohi ja voin taas jatkaa omaan malliini. Haluaisin nähdä, miten pitkälle oma fysiikkani riittää, ts. kuinka kovaan kuntoon voin parhaimmillaan päästä. Voisinko olla jossain vaiheessa niin hyvässä kunnossa, että jaksaisin esim. treeneissä koko tunnin täysillä? Sitä tavoitellessa täytyy luonnollisestikin pitää kiinni myös minulle sopivasta ruokarytmistä.

Mutta nyt metukkalärpäkkeiden kimppuun, jotta saan päivän rasvaprossat kohdilleen...

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005

Päiväpaastoilu saa pääsiäisen jälkeen jäädä toistaiseksi hyllylle, sillä tarkoitus on ryhtyä taas ulkoiluttamaan fillaria työmatkapyöräilyn merkeissä, hinku päästä satulaan on todella kova! Kilometrejä kertyy vähintään 26 per päivä ja energiankulutuskin tulee kasvamaan niin paljon, että en usko pystyväni syömään tällä rytmityksellä riittävästi. Lisään ruokailuihin siis rasvaisen karppilounaan, aamiaista tuskin kaipaan edelleenkään. Ehkä sitten syssymmällä palailen taas tähän paastoilurytmiin, tai jo aiemminkin, jos kyllästyn pyöräilyyn.

_________________
Sisäinen kannibaali jo vuodesta 2005