karppaus.infon arkistoitu foorumi

Nuo siun syömiset näyttää vallan hyviltä. Et kertonut että minkä verran menee rasvaa, mutta kun pidät huolen että sitä menee reilusti niin ei pitäisi olla mitään hätää. Proteiinia siulla tulee paljon, mut sit katoin että sie oot noin pitkä et en murehtisi ekana siitä. Syö sen verta ettei oo nälkä eikä tee mieli syödä enempää.

Vonkale täälläkin.. Pituutta 162 ja paino pahimmillaan 92, nyt 88.

_________________
2427. kirjautunut, 2.11.2005

Ihminen joka tahtoo,
keksii keinot.
Ihminen joka ei tahdo,
keksii selitykset.

Olen tällainen voimamies-vonkale, en ole harrastanut voimailua vuosiin, mutta tuo body on sellainen, että 100 kiloisena olen "hoikka". Lähtöpaino oli runsas vuosi sitten reilun 133 kiloa, (BMI 41) en silloinkaan ihan hyllyvä läski ollut. Kun lenkkari on 46 ja kumppari 48 kertoo sekin jotain äijän rakenteesta. Sain vuoden aikana 25 kiloa (BMI 32) pois, nyt on talven aikana tullut vähän takaisin, ~115 kg. Vedin työprojektissa 3kk pirullisen stressikuurin siitä osan Englannissa.... en retkahtanut, olen hyvä-karpannut. Kun ikää on jo 64w en viitsinyt rääkätä itseäni turhalla rehkimisellä, nyt tulee kesäksi hyötyliikuntaa aivan riittävästi rakentamisen ja remontoinnin myötä joten se <--100 häämöttää jo syksyllä.

_________________
Nerous on vain tavallista suurempaa kärsivällisyyttä.

Jospas minäkin avaan sanaisen arkkuni täällä vonkalepuolella. Foorumia on tullut selailtua useita vuosia, ja vuonna 2007 laihdutinkin erittäin onnistuneesti karpaten. Olo oli mahtava, ja likka niin simpsakka nottei ikinä, vaikka BMI taisi silloinkin olla jossain 26 paikkeilla. Silloin tippui puolessa vuodessa n. 20 kg. No, hiilarimaahan eksyin takaisin kun sitten tuli burnouttia, siitä toivuttiin lääkkeiden avulla, sitten tulin yllättäin raskaaksi ja paino nousi 25 kiloa eikä imetys kyllä laihduttanut tippaakaan. Ja sitten olinkin jo uudelleen raskaana, ja lopputuloksena oli että laitokselta vauvan kanssa kotiuduttuani vaa'an viisari humpsahti 98 kilon kohdalle. Pituutta minulla on vain 162 senttiä, joten BMI oli silloin semmoinen 37. Tästä on nyt aikaa 5 viikkoa, ja paino on mystisesti tippunut 91 kiloon, BMI nyt 34.7. Kai se on sitten tuo imetys tällä kertaa ollut se ihmeentekevä asia, kun en todellakaan ole yhtään oikein syönyt.

Karppailemaan on pitänyt alkaa useaan otteeseen viimeisen 2,5 vuoden aikana, mutta ei ole onnistunut. Luulen että siihen on ollut syynä se etten ole raaskinut raskaana tai imettäessäni vetäistä induktiota alkuun, jolla katkaisisin narkkarinurani. Hiilarit on nimittäin himo, ja kun se iskee niin kaapista menee vaikka pelkkää sokeria ja voita sekaisin. Yök. No imettelen edelleen, joten se induktio ei taaskaan tule kysymykseen, mutta nyt olen päättänyt että pakko on onnistua ilmankin. Joten ostin tänään kaapin täyteen karppisafkaa, ja leivoin karppiherkkuja, ja seuraavat pari viikkoa saan oikein luvan kanssa ahmia kupuuni niitä herkkujakin, kunhan ovat karppeja. Jospa sillä tavoin pääsisi niistä hiilarihimoista eroon. Saa nähdä kuinka käy. Painosta en ajatellut stressata, se tippuu kyllä kunhan saan ruokavalion kuntoon. Tiedän kokemuksesta. Suurin kompastuskivi on leipä, jota kaapista aina vähän löytyy, en ole saanut sitä kitkettyä koko perheen ruokavaliosta, vaikka miehenikin on karppauksesta innostunut nyt. Tavoitteena on että koko perhe söisi karpisti, lapset tietenkin vähän "lepsummin" kun heillä ei paino-ongelmia ole, ja tarvitsevatkin energiaa kokoonsa suhteutettuna ihan eritavalla kuin tämmöinen kolmikymppinen äitee joka laihduttaa.

"Lopullinen" tavoite olisi 65 kiloa, ja sekin voi olla liian vähän. Hoikimmillani aikuisena olen painanut 67 kiloa, ja silloin olin tosiaan oikein terveen näköinen nainen. Kurvit paikoillaan ja lihasta löytyi. Nyt kun raskaudet ei enää pistä pakkaa sekaisin, tai ainakin todennäköisyys uudelle raskaudelle on todella pieni, niin tuntuu että voi ns. aloittaa loppuelämänsä.

_________________

heippa vaan kaikki "kohtalontoverit"

tännepä kuulun minäkin, neitoihminen, BMI tuossa 42 kieppeillä... viime elokuussa aloitin karppaamisen ja reilu 15kg lähti jouluun mennessä Kevät on mennyt ylläpidolla mutta nyt aloitan uuden rutistuksen 20hh/päivässä voimin, kun tahdonvoimaa on taas kertynyt tiukempaan linjaan. Senttimäärät tippui hurjasti syksyllä ja vaikka painoa on vielä hurjasti liikaa, peilistä alkaa katsoa jo siedettävä ilmestys-siitä on motivoiva jatkaa!

Tsemppia kovasti kaikille-tämä kannattaa kyllä ja mukava on ollut huomata keväällä, että ylläpito ei ole hankalaa. Se rohkaisee jatkamaan.

Lyhyesti:

ikää +40 vee, lapsia on, mies on, karppaan juu, laihdun ei, mut elämä on


Allekirjoituksessa hieman lisää tietoa

_________________
Karppaus aloitettu 1.8.2006 ja uudelleen 28.9.2009 ja monta kertaa uudelleen ;-D
Mutta koskaan en karppausta hylkää, repsuilen vaan:-p

Kerran sitä vaan eletään, syödään hyvää ruokaa ja nautitaan elämästä!

Tepsu esittäytyy:

Tai ainakin yrittää, kun ei ole koskaan aiemmin foorumeille osallistunut. Ei oo ollu mitään hyvää syytä ja aihetta, mutta nyt on!

Historiaa sen verran, että olen ollut ylipainoinen aina kouluikäisestä asti. Jostain syystä 6-7 vuotiaana vain ruokahalu kasvoi ja tyttö siinä mukana. Teininä sain painon normaaliksi. Muistan, että painoin 14-vuotiaana noin 85kg ja laihdutin liikkumalla ja rajoittamalla syömistä 60 kiloiseksi! Silloin tyttösenä se oli aika helppoakin, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna.

Sittemmin olen viettäny aikuisikäni yhä enemmän ylipainoisena niin, että pariin otteeseen paino on noussut tuonne 96kg lukemiin. Pituutta mulla on reilusti tietty, ainakin 158 senttiä, mahottoman pitkä! *Bmi on siis ollu siellä 38,5 tienoilla!

No, joidenkin elämän muutosten ja korjausten jälkeen paino on tullu alaskin. Viimeisen vuoden aikana se on hilannut tuossa 74 ja 80 välillä, eli bmi 30-32.

Noususuunnassa paino on ollut taas viime kesästä asti.

Mulla on fyysisesti raskas työ ja se on varmasti pelastanut minut enemmältä lihomiselta parin viime vuoden aikana, sillä syöminen on ollut kyllä sitä luokkaa, että jätemylly jäisi toiseksi. Ja kun mä voin syödä ihan milloin vain! Aamulla, päivällä ja illalla, myöhäänkin, mutta en sentään yöllä. Paitsi jos ei uni tuu, tai stressaa. Eli siis syön mä yölläkin... Kamalinta siinä syömisessä on se, että ei mulla mikään nälkä oo, mut tekee vain mieli syödä. Se kun on niin ihanaa! Ja mä syön salaa, piilossa mieheltä. Ystävien seurassa syön hyvinkin sivistyneesti, mutta sitten kun se yksinäinen, ah niin ihana, hetki koittaa, mä teen pinon leipiä ja hotkin ne ennen kuin edes huomaan. Ja karkkia tietenkin, suklaata, salmiakkia, keksejä, pullaa, nam nam nam!

Mutta nyt se on loppu!!!

Pari kuukautta sitten hain netistä tietoa aurinkoallergiasta ja sen hoidosta ja kuinkas ollakaan, eksyin näille sivuille. Mä olin siis ihan, että ja ajattelin, että ei tää voi olla totta. Galleriaa selasin ja mietin, että mitä tää oikeen on? Kurkkasin Karppien keittokirjaa ja muita ohjeita. Pienin epäilys tuli, että voiko tuolla ruoalla laihtua?

Mulle jäi siitä ajatus hautumaan ja mietityttämään. Ottaahan se toki aikansa sisäistää, että elää voi ilman leipää ja pottuakin. Ja että, se kun vaihtaa margariinin 60 prosenttisesta 40 prosenttiseen ei sittenkään laihduta vaikka maistuukin ihan .

Kaksi viikoa sitten mä käärin hihat ja aloitin opettelemaan tätä systeemiä. Perunaa, riisiä, leipää, sokeria ja mitä kaikkea en oo syöny yhtään, paitsi parissa hankalassa tilanteessa siivun pullaa ja vähän suklaata kun en oo voinu kieltäytyäkään kohteliaasti. Aika tuskaista on välillä ollu, kun ei oo karkkia ja muuta lohturuokaa tarjolla, mut onneksi monta muuta asiaa on voinu syödä. Olokin on ollu ihan kiva ja vatsa on ollu kiltisti.

Paino oli aloittaessa 78.8 ja tänään näytti vaaka jo 76.8!

Tästä siis lähdetään liikkeelle ja toivottavasti suunta on alaspäin tuon painon suhteen jatkossakin. Pääasia on, että se pakonomainen syöminen on jäänyt pois. Vähän illalla tekee mieli herkutella, mut olen jo oppinut hillitsemään itseäni paremmin, kun tuntuu, että hiilaririippuvuus on jo vähän hellittänyt otettaan. Ja aamut on ihania, kun ei tarvitse alkaa heti sättimään itseään eilisistä mässäilyistä, vaan voi hipsutella keittiöön munakkaan paistoon!

Niin, olen siis nainen, naimisissa, kohta 33v. ja asun Oulun seudulla.

Ihanaa kevättä Vonkaleille ja muille Karpeille!

Tepsu

_________________
Syön, siis olen.

Tepsun, sun tarinasi kuulosti hyvin tutulta.

Olen myös ollut ylipainoinen yläasteelta saakka. Lihoin seitsemännellä luokalla 10kg sen jälkeen kun minut pahoinpideltiin koulussa ja huomasin, että karkit ja limut ja suklaakakut eivät kiusaa. Silloin aloin myös syömään salaa ja opin häpeämään sitä, mitä syön.
Laihduin sitten seiskan ja kasin kesällä tuon 10kg pois sillä, että lopetin syömisen. No, kilot tulivat sitten takaisin parin vuoden sisällä. Sairastuin bulimiaan yhdeksännellä luokalla 1999. Siitä asti painoni on heitellyt kesän 2000 (17v) 65 kg:sta tammikuuhun 2010 (27v) 109 kiloon! Tapasin mieheni vuonna 2006 ja silloin painoin noin 75kg. Rakkaus on lihottanut minua!
Tuo suurin painoni, 109kg mitattiin viikko ennen esikoiseni syntymää. Poikani on nyt reilu 11vk vanha.

Pituutta minulla on 160cm.

Aloitin tämän laihdutusoperaation torstaina 15.4. Synnytyksen jälkeen vaaka näytti 97kg ja nyt, karppauksen ansiosta olen laihtunut vielä kaksi kiloa, 95kg. Painoa pitäisi pudottaa vielä ainakin 20kg.

Tahdon olla terve ja aktiivinen äiti pienelle pojalleni. Tahdon opettaa lapselleni, että ruoka ei ole mikään tunteiden terapeutti ja hyvä, luonnollinen ja kotona tehty ruoka on parasta kehon polttoainetta, ei karkit ja limpsat. Herkut kuuluvat juhliin, ei jokapäiväiseksi ravinnoksi.

Vonkalekeho, saat jäädä unohduksiin. Nyt lähtee läskit ja elämä alkaa uudestaan ja haluan normaalin suhteen ruokaan. Tästä se lähtee! tsemppiä kaikille muillekin, kannustan teitä täältä Päiväntasaajalta, missä asun.

_________________
Carppi diem!
lapsemme syntyi e-amerikassa 5.2.2010
5.2.2010 109kg
27.12.2010 97kg
15.1.2011 93.3kg
20.1.2011 90 kg
2.2.2011 88kg

Ruokapäiväkirja
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=50843&start=0[/color]

Riuku esittäytyy. Olen uusi täällä ja aloitin vhh-ruokavalion kolme viikkoa sitten terveydellisistä syistä, jatkuvat vatsavaivat ja polttelut mihin mikään ei tuntunut auttavan. Olen ollut leipäaddikti (helppoa ruokaa), sehän on ollut perunan lisäksi ikäpolveni paerusruokaa . Sitten luin Antti Heikkilän sivuilta jostain, että kannattaa jättää viljat pois ruokavaliosta. Olin aiemmin jo jättänyt pois valkoiset viljat ja karsinut viljatuotteita mutta söin vielä 100% ruisleipää.
Alkuun vatsa rauhoittui mutta nyt on taas alkanut polttelu ja korvennus n. tunnin kuluttua ruokailun jälkeen, olen ymmälläni enkä tiedä mitä teen. Olen jättänyt kaiken sellaisen pois mistä vatsa ei pidä ja jäljelle on jäänyt aika vähän mitä voin syödä

Olen 57v. ja varmaan vanhemmasta päästä foorumilaisia. Ikä tekee sen, että aineenvaihdunta hidastuu mutta ei siinä vielä kaikki sillä aineenvaihduntaani sekoittelee (jo 6v.) sattuman varaisesti kilpirauhasen autoimmuunisairaus basedow.
Kokeet osoittaa, että minulla on myös laktoosi-intoleranssi mutta käytännössä se tuntuu olevan hyvin sekamuotoinen ja epämääräinen. Ja luinkin täällä yhdessä ketjussa, jonka aiheena oli raakamaito, että joillakin muillakin on samanlaisia oireita maidosta kuin minulla.

Olen nuorena ollut normaali kokoinen (170/62) mutta aloitettuani seurustelun joskus ammoin alkoivat kilot kertyä, kun autoiltiin iltaisin ja käytiin nakkarilla.
Painoni on jojoillut laihdutettuani useita kertoja elämäni aikana ja varmaan olen laihduttanut elämäni aikana 50-60kg. ja paino on tullut korkojen kanssa takaisin, niinkuin asiaan kuuluu kun ei tee pysyvää muutosta ruokavalioonsa.

Minulla on kolme aikuista lasta ja raskauksien aikana painoni nousi vähän ja synnytyksien jälkeen laihduin joka kerta; ensimmäisen jälkeen -12kg, toisen jälkeen -19,5kg ja kolmannen jälkeen "vain" -8kg. Joka kerta painoni "normalisoitui" imetyksen aikana. Luulen, että kilpirauhasen toimintahäiriö on ollut vaikuttamassa taustalla tämän paino-ongelmassa. Joskus paino putosi ilman syytä ja joskus sitä ei saanut putoamaan vaikka mitä olisi tehnyt.

Heti aloitettuani karppaamisen muutaman päivän jälkeen leipä- ja syömäpakko loppui kuin seinään, eikä ole enää mitään mielitekoja. Syömisistään saa oikein pitää huolen ettei jää väliin, pyrin syömään 3x pv.

Mukava, että on tällainen foorumi missä voi jakaa kokemuksia, saa vertaistukea ja tietoa.

Ensisijainen tavoitteeni on saada karrella oleva vatsani rauhoittumaan ja jos VHH-ruokavalion avulla paino laskee, niin tapahtukoon sekin sillä tiputettavaa kyllä on

Alku BMI 36,3 ja nyt 3 viikon jälkeen 34,3

_________________
- ei oo syömätöntä hyyvvää
- oikei ku o nälkä nii sitä syöp vaikk vois paistettuu läskii
- tuota se huono ruoka tiettää (pierettää)
- kilppariongelmainen (basedow)johon Armourit ja Thyroxin

Minäkin mukaan, VONKALEENA

Jos vertaistuki tekisi nyt terää ja alkaisi kilot karisemaan ja itsekuri tähän alkuun löytyä, kunhan vauhtiin pääsee...

_________________
Karppi vm. 05, nyt takaisin ruotuun...

[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/w55V04G/]

Heips!

Täällä myös yksi ihana vonkale ilmoittautuu mukaan joukkoon!

Strategiset mitat 158/??/??? koska vaaka on aina ollut viholliseni. En tälläkään hetkellä tiedä lukuja, enkä haluakaan tietää, mutta epäilen että BMI oli ennen aloitusta 5 viikkoa sitten n. 41. No, äsken vähän hyppelin Wii Fitillä (se on kiva, siinä voi valita että näkyy joko paino tai BMI) ja BMI on tällä hetkellä 38.13!

Edellinen mittaus oli 40.83 (550 päivää sitten), mutta sen mittauksen jälkeen olen asunut mm. 6kk Ranskassa, ja croissanteja en pahemmin vältellyt. Enkä kakkuja. Enkä keksejä. Enkä Ferrero Rochereja jotka maksaa siellä puolet vähemmän. Joten tuo arvaus BMI 41 on hyvinkin realistinen. No, nyt tosiaan alkaa jo reippaasti kolmosella! Ja se jos joku on suuri juttu! Painoa on Fit:in mukaan pudonnut tosta 40.83 sellaset 7kg. Eli todellinen painonpudotus on kympin verran!

Niin, ja laktoosi-intoleranssi on kadonnut, kuten myös migreenikohtaukset (lievähköt, mutta silti), ja kaikki muut ihme venutukset ja vanutukset.

Joten, iloinen karpinvonkale tält pualt jokke tervehtii ja toivottelee muillekin tsemppiä!

_________________
"Margariinin avulla voit halata lähimmäistäsi solutasolla asti."

Hei, täällä yksi 37 BMI:n omaava nuori vonkaletar. Olen 20-vuotias opiskelija Jyväskylästä, asun miehen ja kissan kanssa kaksiossa, ja sitä rataa. Aika perus nuoren naisen kuviot.

Ajattelin esittäytyä tälläkin puolella koska minusta tuntuu että tulen täällä vonkaleiden puolella seuraamaan aika tarkasti jutusteluita. Elikkä, nyt on menossa toinen karppauspäiväni. Eilen alkoi ensimmäistä kertaa koskaan ja minulla ainakin nyt on melko hyvät fiilikset asiata kohtaan. Jotenkin vain tuntuu, että onkohan jokin vinossa? Monet ovat kehuneet kuinka vartalosta lähtee useita kiloja nesteitä muutamien ensimmäisien vähä hiilarisien päivien aikana. Ja noh, en ole varma että pitäisikö sen ylimääräisen nesteen tulla sitten sitä ns. luonnollista tietään ulos, mutta ei minulla ainakaan ole vessassa käyminen suuremmin lisääntynyt. Teenkö jotain väärin? Syönkö vahingossa jotain jota minun ei todellakaan pitäisi syödä? Ja jos joku vain kehtaisi ja viitsisi tätä aloittelevaa vonkaletta opastaa/kehottaa tekemään jotakin jotenkin toisin, niin olisi kiva. Laitoin pystyyn ruokapäiväkirjamaisen blogin tämän karppaamisen aloituksen myötä, http://interstellar-karppaus.blogspot.com/ . Olisi todella ihanaa jos joku voisi sanoa onko ruokavalioni tähän mennessä ollut ok/hyvä/huono/hiontaa vailla. Itse olen tähän ollut tyytyväinen, mutta olisi mukava tietää mitä Te kokeneemmat karppaajat osaisitte sanoa ruokavaliooni liittyen.

_________________


3.5.2010: Karppaus aloitettu. Paino aloittaessa oli 93 kg.
19.8.2011: Ensimmäinen tavoite saavutettu, 63 kg. (-30 kg)
Lopullinen tavoite: 57 kg.

Heippa!

Uusi vonkale taas mukaan. 25:s ikävuosi lähenee tyttölapselle, ei kuitenkaan vielä suurempia terveysongelmia, mutta yhtäkkiä tajusin vaan, että tällä elämäntyylillä ei ehkä täysin terveitä eläkepäiviä nähdä. BMI on huikea ja ei tuo ulkomuotokaan silmää hivele, vaikka pituutta on saman verran kuin misseillä. Aamun paino 130 kg. Onni on se, että rasvaa tuo kaikki ei ole, vaan olen treenannut sen verran että osa painosta on lihasta. Tarkkaan olen yrittänyt perehtyä karppien elämään tätä kautta ja alan kirjallisuuteenkin olen syventynyt. Pullahiiri kun olen, niin odotukseni ovat aika kovat herkut pois jätäessäni. No saas nähdä miten ämmän käy. Kolmivuorotyössä olen, joka tulee asettamaan haasteita.

Heisan kaikille miimailta

Vonkale tosiaan, en edes vaa'alle ole vähään aikaan uskaltautunut, mutta pituutta tällä kolmekymppisellä neidillä vähän alle 165 ja painoa varmaan 110kg tai ylikin?!? Sen verran olen karppausta ennenkin kokeillut, että tiedän sen toimivan todella hyvin itselleni, fiilis on aina loistava ja energinen ja paino putoaa humahtaen ilman nälkää ja kaikinpuolin on parempi olo. Nyt siis taas rämpimässä hiilarien addiktiivisesta suosta valoa kohti ja ensimmäistä kertaa mukana tällä palstalla. Aloitin juuri ja kaikki vertaistuki tulee tosiaankin tarpeeseen!! Tsemppiä kaikille muillekin pudottajille ja herkullisia hetkiä

Moi miimai!

Kiva kun tulit! Mä vasta ekaa kertaa kokeilen tätä juttua ja todella kivalta on tuntunut ja painoakin on pudonnu yllättävän paljon. Sen lisäksi tulee vielä kaikki muutkin hyvät puolet ja energinen olo.

Tsemppiä!

Tepsu

_________________
Syön, siis olen.

Täällä Madoka 33 v ja vonkale minäkin. Paino ~115 kg ja pituus 175 cm eli BMI yli 37. Mä olen tutustunut karppaukseen jo aiemmin ja laihtunutkin mukavasti. Mutta vähän olen yksin ollut tämän asian kanssa enkä ole pystynyt sitä elämäntapaa pitämään... Ikuinen optimisti olen kuitenkin ja taas uudelleen yrittämässä Mielessä siintää se hyvä ja energinen olo, jonka karppauksella sai.

_________________

Hei! Olen 171 cm pitkä, 28 vuotias neitokainen. LÄhtöpaino näköjään 122,2 kg, mikä on siis....käsittämätöntä. Ihan epätodellista että painan oikeasti yli 120 kiloa. Aloitin karppaamisen neljä päivää sitten, aiempia yrityksiä on takana pari pidempää. Punnitsin itseni vasta eilen, ja oli aika järkytys huomata toi lukema, en ole koskaan painanut yhtä paljon, luulin painoni olevan siinä 118 kiloa, mutta yli viisi kiloa olen lihonut parissa kuukaudessa näköjään. Olen lueskellut Heikkilän kirjoja ja saanut niistä inspiraatiota. Se miksi juuri karppaan, on ensisijaisesti se hyvä olo minkä siitä saa! Toivottavasti painokin tippuisi pikkuhiljaa ja ennenpitkää terveellisempiin lukemiin. En edes kuvittele laihuutta, olisin jo tosi tyytyväinen jos saisin painon jonnekin 80 kilon tietämille. Onneksi avomieheni tukee uutta ruokavaliota ja on kyydissä itsekin! Toivon että tämä juttu jatkuu hauskana yhteisenä juttunamme, tykkäämme muutenkin kokata ja syödä yhdessä

Minulla on lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan, mielialalääkitys kroonisesti uusiutuvaan masennukseen, diagnoosi BED-syömishäiriöstä, metobolinen oireyhtymä ja perheessä keliakiaa, nivelrikkoa ja syöpää. Katsotaan miten käy

Oot tullu oikeille pelikentille! Tervetuloa ja nyt voimaa sitten mukaan oikein roppakaupalla, että jäät tänne pysyvästi.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Tervetuloa Selma82 Löydän sun esittelystä paljon tuttua ja toivon paljon tsemppiä sulle!! Itseäni yleensä auttaa motivoimaan Heikkilän kirjan uudelleen lueskelu aina vähän väliä...pitää kirkkaana mielessä miksi haluan syödä juuri näin

Ilmoittaudun mukaan . Heikkilän Antin innoittamana minäkin lopulta aloitin VHH:n, tiistaina oli mun eka päivä eli se oli siis 4.5.2010.

Hienosti on alkanut. En ois uskonu kun oon ollu niin hiilarikoukussa. Käytännössä oon eläny pelkillä hiilareilla. Ja nyt ei tee ees mieli -kun ei oo kertaakaan tarvinnu vielä olla nälkäinen.

Mulla on siis mies ja kaks lasta, poika 3 v. ja tyttö 1 v. ja risat. Itellä on ikää 27 v. Tenavasta asti oon ollu ylipainoinen, mutta opiskeluaikana laihduin kutakuinkin normaalipainoiseksi (bmi ehkä vähän valehteli silloin kun treenasin niin kovasti, että lihastakin oli aika paljon). Mut ylläri! Muutettiin miehen kanssa yhteen -tuli parisuhdekilot, aloin oottaa poikaa, tuli raskauskilot. Niistä jäi kahdeksan, mutta sitten tuli lisäks kotiäitiyskilot. Kun aloin oottaa tyttöä painoin jo enemmän kuin mennessäni synnyttämään tuota poikaa. Sitten tuli lisää raskauskiloja ja lisää kotiäitiyskiloja. Lopputuloksena +40 kg (ja ehkä vielä pari kiloa siihenkin päälle) siihen, mitä painoin kun olin "hoikka". Bmi tänään 39,1, tiistaina se oli vielä 39,7. Eli heti alkuunsa on lähteny 1,7 kg! Nestettähän se... Eka kerääntyi niin, että eilen oli +700 g, mutta sit aloin rampata vessassa ja tänään oli eilisestä -2,3 kg .

Tämän hetken tavoitteena on ekaks välttää diabeteksen uhka ja muut ylipainon/epäterveellisen elämän mukanaan tuomat tautiuhat ja sit tietenkin se, että sais vielä kihla -ja vihkisormuksen mahtumaan sormeensa ilman, että tarttee niitä suurennuttaa . Mitään sen kummoisempia kilotavoitteita en oon laittanu. Sen verran tippuu kuin on tippuakseen. Kunhan saan itelleni paremman olon.