karppaus.infon arkistoitu foorumi

/Muoks/mode: tässä taagehaverin tämän viestien kommentit.
Alkavat tästä jutusta
viewtopic.php?p=689459#p689459

Mua jäi nyt vaivaamaan se, että kun itse oon syönyt jo monta vuotta kalaöljyjä lähinna masennusta hoitaakseni, niin voiko karppi syödä niitä turvallisin mielin? Eli koskeeko yllä oleva vain ylähiilareilla elelijöitä?Mulla kun on suvussa sitä kakkostyypin diabetesta.

Jep, tuo ongelma liittyy nimenomaan runsaisiin hiilareihin ja varsinkin fruktoosiin silloin kun sitä tulee enemmän kuin se parin hedelmän päiväannos. Ketogeenisilla inuiiteilla 80-90% rasvoineen ei ollut diabetestä.

Toiseksi... Et varmaan juo sitä lusikkatolkulla?
Teelusikallinen tai kapseli päivässä ei varmaan ole pahasta nykyajan aurinkoa tuskin koskaan nähneillä ja usein kovin paljon jyväruokituilla eläinperäisillä ravintotuotteilla, joita taviskaupasta eläinvalkuaisena tai -rasvana tarjotaan.
Toinen kysymys sitten on, onko se välttämätöntä - tai siis onko tuo kaikille se paras tapa pysyä kunnossa? Ainakin jälkimmäiseen kysymykseen antropologia näyttää vastaavan samoin kuin omat kokemukseni eli ei. Olen ollut nyt 3-4 vuotta ilman mitään kalatuotteita ja pysynyt näin flunssitta ja terveempänä kuin koskaan. Ja juuei, en katso sen liittyvän VAIN kalapuoleen vaan kokonaisuuteen. Jos katsoo noita vanhoja kulttuureja, niin kalaa käytettiin monessa, mutta JOS sitä ei syöty niin sitten ei myöskään syöty kasvipufaa (jossa on aina liikaa omega-kuutosta). Eikä viljatuotteita.

Kiitos tästä!

Olen metsästänyt sitä maksan rasvoittumisen aiheuttajaa ja erityisesti mekanismia kuukausitolkulla ja tämä tarjoaa ekan mekanismin pohdittavaksi...

Huvittavinta tässä on, että kalarasva on ainoa eläinrasva jota diabetesliitto on juuri päästämässä pannasta...

_________________
Kun iäkäs ja arvostettu henkilö puhuu teille, kuunnelkaa häntä tarkkaan ja pitäkää häntä arvossa. Mutta älkää uskoko häntä, sillä hän saattaa olla väärässä. Ole siis aina skeptinen ja ajattele aina itsenäisesti. - Linus Pauling, 10.12.1954

Kaksi kapselia päivässä mä oon ottanut mutta hiilarit on alhaalla ja hedelmiä syön ihan satunnaisesti. Joskus melonia ja syksyisin omppuja mutta muuten marjalinjalla.Musta vaan tuntuu että se EPA auttaa masennukseen jonkin verran. Oon huomannut että kun rahapulassani jätän sen ostamatta niin mieliala alkaa laskea. Voihan se olla placepovaikutustakin kyllä. Jatkan siis tällä linjalla.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

/muoks/mode/ tästä alkavat tämän viestin kommentit vastauksineen:
viewtopic.php?p=690903#p690903

Iltaa TaageHaverille. Omppuja on täälläkin keräilty ja jalostettu. Kuivattuna on nyt monta peltipurkillista ja kohta pitäisi tehdä soseeksi osa ja paistaa uunissa osa, pakastaa meinaan nekin. Tuoremehulingolla teen vielä mehua ja aroniaa ja omppuja pitäisi viedä tuoremehuasemalle puristettavaksikin. Kohta loppuu vaan säilytystilat. Tuo kesäkurpitsarelishi on aika samanlaista mitä minäkin usein tein, minun sörsselissä oli vaan omenoitakin. Jätin sen tekemisen kun siinä oli niin paljon sokeria. Taidanpa kokeilla uudestaan, mutta vähentää sokerin määrää. Sieniäkin on kuivailtu jo monta astiallista, syksy on ihanaa aikaa, kaikkea on paljon ja koko talo tuoksuu yrteille ja omenoille. Siideriä olisi kyllä minunkin syytä tehdä, kun pidän siitä ihan kuivaksi käyneestä, jota ei enää alkostakaan saa. No, nyt menen juomaan omenateetä , nautitaan syksystä, me metsästäjäkeräilijät!

_________________
viewtopic.php?f=11&t=25856

viewtopic.php?f=11&t=62947&start=1485


Fac ut vivas.

Huomenta toiselle taagikselle o/
Sitähän minäkin, että meissä on paljon samaa.

Voin kuvitella, että sinulla on kellarit ja varastot paljon täydempänä kuin meillä. Mutta sinä saat ilmeisesti nuo määrät ja laadut kulumaankin vuodessa? Meillä ei oikein mene - ja jos totta puhutaan niin ei mennyt silloinkaan kun tuli tehtyä soseita ja pakastemehuja ja pakasteraastetta (ja omppujen kuivaamistakin kokeilin).

Tuo tyhjentymättömien varastojen surkeus, yhdessä karppauksen (ja kiireen) kanssa lopetti säiläntävimman melkein kymmeneksi vuodeksi. Viime aikoina se on ollut taas palaamassa (mikä minusta on siis hyvä juttu) mutta yritän nyt tehdä sen vähän järkevämmin, keskittämällä tarmon sellaisiin lajeihin ja määriin, jotka luulen saavani myös kulumaan tässä taloudessa. Ja omenoissa ynnä muissa vastaavissa korkea sokeripitoisuus ja se ettei tässä talossa juuri suosita välipaloja muutenkaan rajoittavat yhdessä pois aika monta vaihtoehtoa.

Eipä kulu enää meilläkään kaikki, perhe on pienentynyt kolmeen henkilöön. Nuorin poika on onneksi lähellä ja sitten on vielä appiukko, joka jäi yksin asumaan ja minun äitini joka myös asuu yksinään, jakelen omia ylimääräisiä heillekin. Ennen oli kellari täynnä perunaa, porkkanaa ja kaiken maailman juureksia, nykyään kaikkea on paljon vähemmän. Nämä lämpimät talvet ja märät vuodet ovat myös muuttaneet maakellarin olosuhteita niin että siellä talvehtii hyvin vain pihan rupisammakot.
Tänä vuonna teen marjaviiniä ja siideriä, pakkasessa on vieläkin viimevuotisia mehuja, joita meillä juodaan vain flunssaisena. Kukaan ei ollut viime talven aikana niin kipeä että mehua olisi juurikaan tarvittu.
Omenasoseesta tulee muuten tosi hyvää "vaniljajäätelöä", en laita siihen juurikaan sokeria. Omenalajikkeesta riippuen tulee ilmankin tarpeeksi makeaa.
Kuivurit ovat olleet ehdottomasti parhaimpia kodinkonehankintoja ja parhaita kuivatettavia erilaiset sienet ja yrtit. Sieniä laitan mausteeksi ja höysteeksi ja jauhoiksi melkein kaikkiin ruokiin ja yrttejä käytän melkein enemmän kuin muita mausteita.
Mehulinko jäi kaappiin pölyttymään kun kakkostyypin diabetes todettiin, muut eivät juuri tuoremehuista perusta. Puristettu omenamehu on ainut joka käy kaupaksi, joten mehuasemalle on tehtävä ainakin yksi reissu.
Kohta lähdetään sienestämään, tänään ei paista aurinko mutta onneksi ei sadakaan, joten muutama tunti metsässä menee ihan mukavasti.

_________________
viewtopic.php?f=11&t=25856

viewtopic.php?f=11&t=62947&start=1485


Fac ut vivas.

Huomenna on aika mehuasemalle meilläkin. Silmissäni kiiltää tuo itsepantu siideri...

Meidän metsästäjä-keräilijätaloudessa on myös sesonkiaika. Pienestä yrttipenkistäni säilötään talven varalle erilaisia yrttejä. Himokeräilijäanoppini on valtava aarre tällaiselle toimeentulonsa palkkatyöstä keräilevälle perheenäidille. Hän on huolehtinut pakastimemme (molemmat) täyteen erilaisia marjoja ja mehuja. Kirsikkaviini on kuukauden pulputtanut käymisastiassa ja odottaa nyt pullottamistaan. Seuraavaksi voisi kokeilla aronian ja omenan yhdistelmää ja jalostaa ne kevättalvi-iltoina nautittavaksi juomaksi. Sieniaikakin on parhaimillaan. Itse retkeilysienestämme, mutta anopin keräilytehtaasta liikenee kuivattua ja pakastettua suppiloa ja suolasieniä meillekin. Parin kuukauden päästä on aika metsästää yksi poron vasa tutun kasvattajan erotusaidalta paloiteltuna pakkaseen ja yksivuotinen lampaankaritsa on yleensä myös "metsästetty" loppusyksystä poron seuraksi.

Eilen tulostelin kimchin ja maitohappokäytettyjen kurkkujen ohjetta, jotta voisi säilöä kaupan tiskiltä keräiltyä satoa...

Diesel, miten teet tuota jäätelöä? Reilusti omppusosetta kotijäätelön mausteeksi vai miten? Makeita jälkkäreitä varten pakkasessa on viipalemansikkaa ja omenasosetta. Edellinen on joka vuonna kulunut loppuun mutta jälkimmäisen käyttö tuntuu vaan takkuavan, kun en oikeastaan leivo. Toisaalta, kotijäätelö löytää kyllä syöjänsä täälläkin joten tuossa voisi olla ideaa.

Kivuria olen miettinyt, mutta kun paikat ovat5 tässä iässä jo muutenkin vempaimia, joista useimmista yritän päästä eroon, niin aina se on vain ajattelun asteelle jäänyt - ja ehkä jääkin. Etenkin kun tämän talon tarpeisiin riittävä määrä yrttejä ja sieniä on sujuvasti kuivunut ihan pannuhuoneessa riiputettuna. Ehkä eläkkeellä ehtisi ja innostuisi - kuten vanhempanikin tekivät?

Paukalle: Siideri on nyt siististi tuloillaan kylpyhuoneen lämmössä, 30 litran käymispöntössä.
Sen alustus tuoremehusta oli muuten yllättävän helppo projekti. Katsotaan nyt, tuleeko siitä muuten kunnollista?

Yksi ohje oli jossain ketjussa, kun vaan muistais missä? Kuohukermaa, omenasosetta tai jotain muuta soseutettua hedelmää ja partaäijää sekaisin ja koneeseen pyörimään, intiaanisokeria olen joskus lisännyt ja vaniljasokeria ripun. Vaniljasokerin tein laittamalla halkaistun vaniljatangon ruskean sokerin kanssa samaan lasipurkkiin. Oliskohan se ainesuhde ollut jotain pari desiä kermaa, pari desiä partaäijää ja samanverran omenasosetta. Täytyy etsiskellä jostain se ohje.

_________________
viewtopic.php?f=11&t=25856

viewtopic.php?f=11&t=62947&start=1485


Fac ut vivas.

Onko resepti panimonne liikesalaisuus?

Ei toki
Mutten myöskään haluaisi suositella ensikertalaisreseptiä, jonka onnistumisesta ei ole takeita.
Sovelsin googlesta löytyviä ja arkaaisiksi väitettyjä ohjeita, mutta yksikään ei käsitellyt suomalaisia omppu- eikä hiivakantoja.
Eikä muovitonkkaa, jonne odottelen ihmeen eli kuohukäymisen merkkien ilmestyvän ensi viikon aikana.

Kerron kaiken, kunhan tiedän, miten tämä koe onnistui.
Kerrothan sinäkin, jos kokeilet ja onnistut?
Kaksi kokeilua on aina parempi kuin yksi...

Koko ketjun luettuani ja elsin rasvat tuntien merkkaan tämän. Se on jotain hienoa kun els kypsentää lihaa. Miten sitä saakin niistä vähempiarvoistetuista palasista niin hyvää. Hyvä threadi tämä. Monta vinkkiä säilöntään kans. Vaikken itte ymmärrä paljoo muuta kuin lihan päälle.

_________________
Cats are carnivores.

Asiasta toiseen mennäkseni, oletko Els kokeillut tuota homodieettisivuilla mainostettua calculusta?

_________________
viewtopic.php?f=11&t=25856

viewtopic.php?f=11&t=62947&start=1485


Fac ut vivas.

^^ Enpä ole, enkä taida kokeillakaan. Tuntuu että tekemistä riittää muutenkin.

Mutta toisaalta, ihan oman karppaukseni alussa laskin ensimmäiset kuukaudet zone-annoksia niin että ne tulivat silloin uniin asti. En tiedä, oliko tuossakaan varsinaisesti järkeä, mutta jonkinlaisena boonuksena siitä sai näppituntuman erilaisten ruoka-aineiden hiilaripitoisuuksiin / normaaliannos, samoin kuin valkuaispuoleen. Ja se näppituntuma on näemmä riittänyt; tai ainakin kaikki näytti olevan ok, kun viime vuonna muutamana päivänä laskin syömiseni jälkikäteen Finelin ruokakorilla.

En taida sitten minäkään calculukseen sotkeentua. Insuliinin takia minun pitää selvittää hiilihydraatit ja määrät ruoassa, mutta en ole vielä löytänyt yhtä kaikenkattavaa luetteloa suomenkielellä, täytyy varmaan yhdistellä ja rakentaa oma.Diabeteshoitajalta ja liitosta sain kyllä luetteloita, mutta niissä on pääasiassa valmisruokia ja aineksia joita en ruoanlaitossa käytä. Eilisessä hesen kanahampurilaisessa hiilareita oli ainakin kunnolla, verensokeri oli kotiin tultua 18,7. Ihmettelin kyllä jo syödessäni, että missä se kana oikein on. Isossa sämpylässä oli välissä jollain sahajauholla kuorutettu murekepihvi. Kumma kyllä hampurilainen maistui hyvälle, natriumglutamaattia varmaankin. Täytyyhän sitä nyt kerran vuodessa hairahtua, tytärkin oli tyytyväinen juustohampurilaiseensa. ( Maalaiset kaupungin ihmeiden parissa, heh heh)
Taas tässä mennään asiasta toiseen, mutta kun etsiskelin keittokirjojani, sattui silmiin yksi helmi;Haagenrud,Weckhorst: "Ruokaa luonnosta" ja siitä sitten toinen helmi: Sienisoija. Ohje paljon sieniä löytäneille. Otetaan tarjolla olevia sieniä, kernaasti perkuutähteitäkin(siis ei roskia, vaan sieniosuus vain) joita ei voida muuhun käyttää. Sienet paloitellaan ja pannaan kattilaan ja päälle vähän vettä. Kiehautetaan ja siivilöidään liemi talteen. Sienten päälle lisätään vettä useaan otteeseen ja kiehautetaan yhä uudelleen, että saadaan kaikki uute varmasti talteen. Liemeen lisätään vähän suolaa ja keitetään, kunnes saadaan paksua siirappia. Kymmenestä litrasta sienilientä saadaan ehkä pullollinen sienisoijaa, mutta ae onkin sitten parasta mahdollista. Soija jäähdytetään, pullotetaan ja säilytetään viileässä. Ennen kuin soija lisätään esim kastikkeeseen, siihen lisätään hiukan vettä, tai paremminkin toisin päin, eli tilkkaan vetta lisätään hiukan sienisoijaa ja tämä seos lisätään ruokaan.
Tässä toinen pieni helmi:
Puolukkasalaatti
2,5 dl ranskankermaa
2,5 dl majoneesia
vatkataan ilmavaksi
lisätään 5 ruokalusikallista tuoreita puolukoita, omena kuutioina ja pari lehtisellerin vartta viipaleina
Tai raastettua juuriselleriä, kuten minä usein teen.
Tässäpä näitä, nyt menen keittämään ukon poimimat Tsaarin kilvet soseeksi,heippa.

_________________
viewtopic.php?f=11&t=25856

viewtopic.php?f=11&t=62947&start=1485


Fac ut vivas.

Kumpikin kuullostaa juuri sellaiselta, jota on pakko päästä kokeilemaan tässä lähiaikoina.
Kiitos!

Blogi idea on asiallinen. En ainakaan jaksa lukea jotain makropötköä...

Hienoa Els tästä päikkyblogista!

_________________
----------------------------------------------
First it is ridiculed.
Second it is fiercely and violently opposed.
Third, it becomes self-evident.
— Arthur Schopenhauer

/muoks: ja tässä pikkuisen keskustelua Kwasniewskistä (voi jatkaakin vielä jos haluaa, vaikka täällä) lähti täältä:
viewtopic.php?p=696817#p696817
/Muoks 2. Ja lisää keskustelua ynnä jopa vähän kokeiluja hiukkasen isommalla ryhmällä löytyy karppilan osiosta Painonseuranta ja ketjusta Kwasniewskin koeryhmä eli täältä:
viewtopic.php?f=8&t=36346

**** viestiin ****

Kiitos selkokielisestä ohjeesta...
Olen kyllä printtaillut ja lukenut optimal dietin sivuja..
Onkohan sinulla kirjaa kun en ole onnistunut mistään tilaamaan...

Päivän ruokalistaa olen finelittänyt ja on tosi vaikeeta saada suhteet stemmaamaan...omppuineen ja porkkanoineen...
Pakko lisätä yks ruisryvita runsaalla voilla, ettäs mitenkään edes sinnepäin

Miltä vaikuttaa tämmönen
Kcal 1555, hh 35g, rasvaa 135g ja prt 50g

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!

Eikö olekin hankalaa saada hiilareita edes 50 grammaan asti?
Sen jälkeen ihmettelee entistä enemmän, millä ne energiantarpeensa täyttävät, jotka sanovat tekevänsä sen korvaamalla leivät ja pastat vihanneksilla...

Olen vuoden aikana kokeillut erilaisia lisähiilareita, sen lisäksi että käytän nyt melkein joka päivä rasvassa kuullotettuja rehuja, muodossa tai toisessa (ne kun ovat niin hyviä piilorasvan lähteitä). Mutta ei se sittenkään riitä meikäläisen ruoilla. Kokeilin leipää: yksi pala yhtenä päivänä ok, kahtena päivänä ok ja kolmannesta eteenpäin iho palasi vanhaksi kutisevaksi itsekseen. Ja mikä ikävintä, vaurioiden korjaaminen kestää pitempään kuin niiden tekeminen. Hedelmiä ei voi kokeilla yhtä tai kahta enempää tai nälänhallinta sanoo topin, jopa minulla; salaatteihin tai piiraaseen niitä mahtuu vähän (alle 10g). Lopulta totesin, että Kwasniewskin suosikit käyvät aika hyvin minullekin, vaikka miten ne ovat karppien perisyntejä: hyvä voissa tai ihrassa paistettu peruna tai pieni satsi pottuvoita toimii täällä arkisin aika hyvin. Ja juhlissa voin kuin voinkin maistaa vähän leipää (jos se on hyvää) jälkiruokaakin - tai ainakin sitä avekkia.

Kwasniewskin ohjeissa näkyy rehujen, kaalin ja sipuleiden lisäksi juurkesia, perunaa ja tiraus valkoista valkoisempaa vehnäjauhoakin (ja siis nimenomaan valkoista eikä täysjyviä. Luulen että sen valinnan takana on huoli vitamiinien ja hivenien huonosta imeytymistä viljakuiduilla, mutta tämä on toistaiseksi vain arvaus, ei tieto). Mutta nuo kaikki tärkkelysruoat ovat siellä rasvaruoan sisällä. Vehnäjauhot jätän tällä iholla jo sovinnolla syrjään, mutta muita tärkkelyslähteitä voin käyttääkin vähän, täydentämässä noita prosentteja.